Varoitus: Akkavaltamme horjuu!

Jaa niin mikä akkavalta? Meidän talossahan on "valta" jakautunut aina naisvoittoisesti 4-1, joskus jopa 5-1 kun Kati, isäpuolen tyttö, on tullut meille viikonloppuisin visitoimaan. Pennut kuitenkin horjuttavat tätä tilannetta, meinaan kun keskiviikkona meidän B-pentueen Lilli (K. Big In Bexley) lähti kohti Espoota, tilanne oli jo 4-3. Mutta kun Iines vielä päätti tasata puntteja 22.2.2011 kun taloon syntyi yksi reipas tyttö ja yksi vähintään yhtä reipas pikkumies, tilanne on 5-4. Ei tälläseen vallan horjutukseen olla totuttu :D

K. Big In Bexley "Lilli"

Mutta palataan viimeviikon tiistai aamuun. Iines oli koko edellisen yön nukkunut aivan rauhassa, vaikka maanantai-iltana läähätys lisääntyi huimasti ja Nunun piti jatkuvasti ängetä kaappien alle. Päivällä kuitenkin synnytys käynnistyi ja taisi olla neljän pintaan, en muista varmaksi, kun äiti hälytti ensimmäisen pennun näkyvän. Kun pussi yllätäen vain katosi, alkoi lievä ihmettely, mutta jälkikäteen viisastuneina, pussi oli vain mennyt rikki ja pullahtanut takaisin Iineksen sisään. Pitkään aikaan ei kuulunut mitään Iineksen työnnöistä huolimatta, joten soiteltiin Sari hätiin, koska ei tiedetty olisiko kanavassa mitään. Sari kokeili asian, koska äiti tai minä ei sisätutkimusta uskallettu tehdä. Ja ei siellä kanavassa mitään ollut. Hetken aikaa odoteltiin, kunnes päätettiin ottaa yhteyttä Tuhatjalkaan, kun liikuttelusta huolimatta ei synnytys tuntunut etenevän.

Ja niinhän siinä taas kävi. Suunta kohti Tuhatjalkaa. Itse en taaskaan lähteny panikointini takia mukaan vaan jäin kotiin. Tälläkertaa puhtia vaan ei voinut käyttää siivoamiseen, kun pentunurkkaus oli pysynyt yhtä pyyhettä vaille puhtaana. Soittelin kuitenkin tasaisen epätasaisin väliajoin tilannetta kyselläkseni, ja niinhän siinä kävi, ettei oksitosiini ja kalkki synnytystä edistäneet, eli polttoheikkoudesta ei ollut kyse. Eli Karloon-kakarat putkahtivat maailmaan leikkauspöydän kautta, taas virheasennon takia. Molemmat pennut yrittivät tunkea yhtäaikaa kanavaan, ja toinen oli vielä tulossa niska edellä, pää taittuneena.

tyttö 3vrk

Iineksen kotiutusohjeet:

"Iines tuotiin päivystykseen synnytysvaikeuden takia. Ensin yritettiin josko Iines olisi synnyttänyt itse oksitosiinin ja kalkin avulla. Tämä ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta, ja Iines päädyttiin leikkaamaan. Leikkauksessa todettiin pennun asentovirhe, joka esti pentujen pääsyn synnytyskanavaan.

Kotona Iinekselle aloitetaan antibioottikuuri Amoxiclav 200mg 1 tabletti kaksi kertaa päivässä kuuri loppuun. Metacam-kipulääkkeen saatte oheisella reseptillä apteekista, pakkauksen ohjeen mukaan.

Tikkien poisto 12-14 vrk kuluttua, kuuluu leikkauksen hintaan.

Mukavaa jatkoa Iinekselle ja reippaille pennuille!"

Pennut olivat myös aikamoisia jötkäleitä, pojan syntymäpaino oli 226g ja tytön 234g. Eli olisi siinä ollut työntäminen, jos pennut olisivat luonnollisesti syntyneet. Nyt sekä äiti että pennut voivat kuitenkin mahtavasti ja molemmat pikkupunaiset paisuvat kuin pullataikinat. Meidän pienet pingispallot :3

Samalla kun pikkutapaukset asuttavat kodinhoitohuonetta, ovat Roosan lapset päättäneet valloittaa koko muun maailman, toisinsanoen meidän kämpän. Poikien on pakko auttaa jokaisessa arkiaskareessa, niin astianpesukoneen täytössä ja tyhjennyksessä, kuin omien jälkien siivoamisessa. Astianpesukoneesta on kiva repiä tarroja ja sinnehän pn mitä mahtavinta yrittää kiivetä! Mutta ulkoilukin on otettu ohjelmaan nyt säiden lauhduttua, ja nykyään pojilla on pihalla oikein mahtavaa (: Lisäksi kävimme sunnuntaina moikkaamassa jätkien kanssa Fanni-siskoa tampereella, hetken rähjäämisen ja asettautumisen jälkeen kuitenkin pingottiin tappijaloilla pitkin kämppää :D

poika "Eddie" 3vrk

tyttö 3vrk

Toimintatorstai alá äiti ja sen tytär

Koska kuvia ei ole, täräytetään video heti alkuun. Järkyttävää.. Roosa tuli siis mukaan wilman torstain treeneihin hääräämään, koska emme ennättäneet keskiviikolle kaikenmaailman actionin ja pennunluovutuksen takia. Ja treeneihin oli kuitenkin päästävä, koska sunnuntaina olisi suuntana möllit tuon elukan kanssa. Saas nähdä mitä siitä tulee kun aletaan taas hommaamaan rutiinia.

Tehtiin Roosan kanssa samaa kun muukin väki, alkeisjuttuja vauhti mielessä. Ja sitähän oli taas kivasti, joskis osasyy taisi olla 10cm rimat. Mutta näillä pakkasilla ei tee edes mieli nostaa niitä. Kyllä tämä kostautuu. Lisäksi nosteltiin keppi-intoa vinokepeillä, joita Roosa ei pitkän ajan taon jälkeen tajunnut taas alkuunkaan. Vaikka eihän se juuri koskaan jaksa kepitellä namikupin läsnäollessa, veto sinne on niin hirmuinen. Keskiviikkona omalla treeniryhmällä ollut viskileikkauskin tuli testattua, pari onnistunuttakin toistoa, mutta R päätti hypätä takaisin siivekkeen läpi. Miten niin oon hidas? Silti kun videota kattoo niin voisin rauhottua. Tuon päästä ja käsistä purkautuvan sählinkienergian vois kyl luovuttaa jalkatyöskentelylle.

Lisäksi Roosa pääsi testailemaan tallille tuotua älyttömän kivan näköstä kontaktitraineria. Korkeutta sillä ei ollut paljoa kontaktipintoja enempää, toinen puoli oli leveämpi, mallitellen Ata, toinen puoli kapeni puomin levyiseksi. Kyllähän se videolla puomin alla vilahtaakin, ja se vilahdus luultavasti kertoo enemmän kuin mun höpötykset. Roosalla kesti tajuta hetken aikaa missä se kontakti piruilainen onkaan, kunnes alkoi tehdä todella näppäriä ja vauhdikkaita toistoja. Pysähtyi vauhdista, tosin etutassut juuri ja juuri alas esteeltä. paljon vaan palkkailuja asennosta. Pitää joku viikonloppu vuoroa varatessa napata tuota taas käyttöön.

Wilman treenit menivät aika perussettiin, huomasi, mutta huomasi että Wilmaakin kyrsi yhtä rankasti se että treenasin Roosan kanssa, kuin Roosaa kyrsi treeni Wilman kanssa. (Sehän tosiaan tunki itsensä varmaan kolmen sentin raosta) Putket, etenkään niiden takaaleikkaukset ei olleet ihan meidän juttuja. Luulen etten ite luota Wilmaan tarpeeksi ja se heijastuu mun ohjaamiseen: jarruttelua, sähellystä jne. Pitäis varmaan joku viikonloppu treenata Wilmustin kanssa taas namikuppipalkalla ja innostaa huimasti putkiin. Meidän putkihulluus on kun vähän laantunut. Palkkaa vaan lissää!

Mutta saas nähdä mitä sunnuntain mölleistä tulee.. Onnea tarvitaan että selvitään ehjinä.

Tapahtumarikas viikonloppu

u. Karloon Big In Brecon
8vko

Nyt on paljon häppeninkiä sisältänyt viikonloppu takana ja kunnialla selvittiin! On ollut pennunkatsojia ja yhden lapsen luovutus uuteen perheeseen, gaalaa, kasvattajapäiviä ja ehtipä mukaan vielä yksi vähemmän pakkasta sisältävä päivä jolloin Roosa pääsi vähän höyryjään päästelemään.

Lauantaina matalaan majaamme saapui pentuja katsomaan useampi kasvattaja ja muuten folkkien kanssa hääräävä henkilö, joiden kommenteista ei voi kylliksi kiittää :) Stina, Jaana ja Saila tulivat ensin ja katsoivat pennut läpi ja saatiin taas todella hyviä vinkkejä siitä, mihin kannataa kiinnittää huomiota. Lisäksi myös toisen uroksen kives on tutunut tulleen hyvää vauhtia alaspäin :)

Toisena väkenä paikalle saapuivat Piia, Mari, Tomppa ja Jussi. Piia on siis kasvattanut pentujen isän Donut's Knickerpockerin eli Hemmon. Heidän avustuksellaan saatiin myös nämä kuvat pikkuväestä :) Eli spesiaalit kiitokset kommenttien lisäksi myös seisotuksista, joissa meidän vieraskoreet pikkuelukat näyttää ihan koirilta! Jotta päivityksestä tulisi oikein sekava ja kummallisen näköinen, listataan nämä kuvat alle.

u. Karloon Big In Bowdon "Max"

n. Karloon Big In Beverly "Fanni"

n. Karloon Big In Bexley "Lilli"

Ja kuten on huomattavissa, myös kutsumanimet alkavat tippua tulevilta perheiltä, ainoastaan meidän pikku kultapoika, eli K. Big In Brecon odottelee tulevaisuuden nimeään :) Ainakaan me emme ole sitä vielä kuulleet. Mutta tosiaan, samainen lauantai lisäsi vielä uutta sähläystä, kun Fannin, eli sijoitusnarttumme, uusi perhe tuli tytön hakemaan, ennen kuin lähdimme gaalaan. Luovutuksesta tuli siis varsin pikainen, mutta aiommekin tehdä uuden "luovutustilaisuuden" ja tavata paremmalla ajalla uudestaan :) Mutta onnea uuteen kotiin Fanni ja Jonnalle ja Nikolle onnittelut perheenjäsenestä!

Sitten gaalailemaan! Oltiin tietenkin myöhässä se akateeminen vartti, mutta onneksi show ei vielä ollut lähtenyt käyntiin. Alkuun jaettiin kunniamerkkejä ja kasvattajaplanketteja, mutta sitten siirryttiin Vuoden Koira osastolle. Sileätäh napsahti meillekkin mukia ja kunniakirja, koska Roosa oli vuoden agifolkki sij. 2! Tyytyväinen olen, sillä eteen kiilasi ansaitusti kakkosissa kisaava luppakorva. Eihän meitä folkkeja monta kisaakkaan, mutta kyllä tämmönen lämmittää mieltä. Eli kotiinviemisiksi kunniakirja ja tanskalainen folkkimuki, mikä on aivan älyttömän suloinen omasta mielestäni!
Mutta Karloon-riemu oli varmasti ylimmillään kun saimme kuulla vuoden pentutulokset, nimittäin A-pentueen Karloon Almosa "Kerttu" meni ja voitti tittelin itselleen! Onnea Jaana ja Outi, ja Karloon kiittää innostuksestanne viedä tyttöä kehiin. Vuoden pentu listalta löytyi myös "Hippu-herra" eli Karloon Abbeville viidenneltä sijalta.
Myös Vuoden norfolkinterrieri listoilta löytyi tuttuja nimiä, koska Iines nappasi 12 tilan, mistä saa olla tällä tasolla ylpeä. Roosa kipusi yhdellä huomioitavalla näyttelytuloksellaa sijalle 32 ja Wilma löytyi pisteensä ilmottaneiden koirien sijalta 39, yhdellä näyttelykäynnillä.

Juhlimisen täyteisen lauantai-illan jälkeen oli sunnuntai aamusta vuorossa kasvattajapäivät, joilla luennoimassa oli Kirsi Sainio, otsikkonaan "Suvusta Sukukatoon ja jotain siltä väliltä". Tai ainakin jotain sinnepäin. Oli kyllä hyödyllinen luento, puhuttiin mm. sukukatokertoimista ja muista jalostustietokannan tiedoista, joita en ollut tullut edes tajunneeksi vilkaista. Ei siis hassumpaa lainkaan.
Sunnuntai muuttui tosin sekin riemunkiljahduksiksi, kun Jaana laittoi viestiä Tuusniemeltä, missä Kerttu oli ollut ainoana folkkina Marja Talvitiellä tuomaroitavana. Koko järvi taisi raikaa kun sain viestin puhelimeen ja oltiin Roosan, Marian ja Pepin kanssa lenkkeilemässä. Kerttu oli saanut ERIn lisäksi myös SAn ja oli täten ROP ja nappasi ensimmäisen SERTinsä! Huisisti onnitteluja! Sitten vielä mahtavasta tytöstä pieni kuvapommi, Keputin on niin hienosti kehittynyt :)

1v 5kk

Kepa ja Tuusniemen palkintopotti

 Toivottavasti saatte selvää tästä sekavasta ja ylikuvitetusta blogipäivityksestä :) Mutta kiitos taas kaikille viikonlopun sähläyksen jakaneille seurasta!

Kourallinen reippaita folkinalkuja

Koko katras 7½vko

Aika on vilissyt kuin silmissä näiden tapausten kanssa, ja viikonloppuna on edessä onnen toivotukset uuteen kotiin, kun meidän sijoitusnarttu, kutsumanimeltään Fanni, lähtee uuteen kotiinsa Tampereelle. Toivottavasti jompikumpi meidän neiti päättäväisistä osaa käyttäytyä :D

Torstaina suunnattiin myös eläinlääkärille, Sainion Arin tekemiin tarkastuksiin. Ei kyllä yhtään kauhistuttanut uusi paikka, kiire oli vaan joka puolelle. Pöydälläkin oli hulina päällä, sai ihan katsoa ettei sieltä pingota reunan yli. Lisäksi vaa'alle piti täpertäjät laittaa aivan toiseen laitaa, jotta painolukemat saataisiin luettua siinä köpöttelymatkan aikana :D Pitää nyt vielä mainita, että nämä tapaukset ovat aivan mahtavan tasakokoisia, kahdelle vaaka näytti 1.9kg kahdelle 2.0kg Kaikki oli kunnossa, paitsi yhden sirussa oli käynyt luultavammin näpyttelyvirhe kahden viimeisen numeron kohdalla, korjaukset ovat jo lähteneet kohti kennelliittoa niin saadaan homma hoidetuksi.Onneksi tapaus huomattiin jo nyt, se olisi ollut vähän ontompi juttu esimerkiksi näyttely/kisapaikalla huomata, etteivät sirunumerot täsmääkkään.
Lisäksi yhden pojan kives ei ollut lähtenyt laskeutumaan niin hyvin kuin kyseisen pojan toinen pieni herne. Illalla Sari kyllä taisi löytää sen nivusista, meillä on toivoa :D Toisen pojan kivekset löytyivät eläinlääkärilläkin :)

Nyt onkin kiireellinen viikonloppu edessä, kun huomenna päivällä on tulossa kasvattaja jos toinenkin koiraihminen katselemaan meidän lapsia :D Toivottavasti muodostuisi kuva siitä kuka lapsista lähtee äidin nimissä sijoituskotiin, kun meillä tuntuu äidin kanssa mielipide vaihtuvan jatkuvasti.