Takaisin ruotuun kokelas!

Mausi - sol.

"Tässä nyt on ollut vähän kaikenmoista"- tai "tuli pari muuttujaa"- selitykset taitaa olla ihan paikallaan. Päätin nyt olla editoimatta sen koommin noita meidän sunnuntain videoita. Tiivistettynä: vedettiin kankitulokset molemmilta radoilta, kun R alkoi haukkumaan tuomaria ja veti radat sitten läpi silmät selässä. Jotain kertoo se, että otus hidasti kävelyvauhtiin jälkimmäisenä olleella agiradalla. Roo ei tykkää lippalakkipäisistä miestuomareista, jtoka sen mielestä tiputtelee muurinpalikoita (Syy kun ei tietenkään ole rouvassa itsessään tai eteenpäin viemättömässä ohjauksessa.)

Rutun kanssa käytiin kunnolla metsälenkkeilemässä tossa 22. päivä, kun lähdin vähän haukkaan happea kameran ja muorin kanssa Iineksen avautumisvaiheen aikana. Mun oli parempi pysyä poissa häiritsemästä, eikä synnytys siinä vaiheessa niin pitkällä, että pitäisi olla valmiina kahden ihmisen voimin valvomassa.

Epäonnistunut kuva-arvoitus.

Mutta niinhän siinä kävi, että 22. päivä maailmaan tupsahti Iineksen lapsoset ♥ Iines on selvästi jo päättänyt päivämäärän, sillä myös Telma ja Eddie "näkivät" päivänvalon 22. päivä. Tuo epäonnistunut kuva-arvoitus kenties antaa käsityksen meidän marakattien lukumäärästä. Kaikista ihaninta tässä on kuitenkin kertoa se, että kaikki synnytyksessä meni hyvin ♥ Viimeiset kaksi pentujen syntymispäivitystä ovat kuitenkin käsittäneet niitä inhottavia kotiutusohjeita. Nyt voidaan vain ihailla superäiti Iinestä!

Mutta nyt meidän laatikossa pulskistuu neljä prinsessaa, kaksi punaista ja kaksi bläkkäriä. Synnytys sujui hienosti, Iines hoisi kaiken aivan itse, paitsi viimeisen kanssa äiti joutui ihan vähän auttamaan. Plikat ovat kyllä oikein reippaita tapauksia jok'ikinen ♥ Aika vaan viilettää niin hirveän nopsaan, tytöt kasvaa ihan silmissä. Ensi viikolla alkavat simmutkin aukeilla. Tää menee jo ihan lässytykseks ♥

Sunnuntaita parempi lauantai.

Calvin Harris feat. Example - We'll Be Coming Back

Pitkästä aikaa kisoihin, ja oli kyllä huisi päivä! Kartturina B-radan hypäri tuntui ratiksessakin jo mukavalta, vaikka päätetty takaaleikkaus kepeille hirvitti jossain määrin. Onhan se treeneissä onnistunut useesti, mutta kisatilanne on aina eri. Samoin muurin sijoitus jäi mietityttään, mutta päätin vaan juosta pitkäksi, siitä huolimatta että edessä siintävä valssi tulisi olemaan vähintäänkin mielenkiintoinen.
Radalla fiilis oli myös hyvä. Lähdössä R oli melkoisesti hajujen pauloissa, mutta lähti kyllä mukaan hyvin. Rimat oli 30cm mikä tietysti näkyi taas vähän etenemisessä, mutta pituuteen ei koskettu, eikä muuri tullut alas. Sen sijaan muurilla oli haju (jälkeenpäin verkassa sain selville toiselta radalta olleelta, että muurin takana oli ollut nameja. Ei siis yllätä että hajumarsu oli siellä heti tonkimassa.. :D ) minkä kanssa tapettiin sitten aikaa. Loppurata taas ihan nappiin, ei ongelmia takaaleikkauksen kanssa! Videolta tajusin, että lähellä on ollut pienenmoinen jyrääminen, mutta eipäs tapahtunutkaan. Loppufiilis tästä radasta oli huippu, kannatti luottaa Röövään ♥

A-radan hypäri tuntui myös kivalta 15 minuutin (jep. viidentoista minuutin) ratiksen aikana. Mietintää aiheutti muurin linjaus taas, mutta onneksi sitä pystyi taas vähän pyöristämään ja venyttämään. Pussia ei oltu menty aikoihin, mutta en uskonut sen tuovan ongelmaa. Keinun jälkeinen ohjausviritelmä muodostui varsin pian persjätöksi, eikä loppuradassakaan ollut keppien jälkeen kuin putki ja pari hyppyä, joissa ei ollut mitään ongelmaa. Hyvä fiilis oli radalle lähtiessä!
Hitaan A:n jälkeen meno parani huomattavasti ja puomille oli hyvät vauhdit alla. Meno oli nättiä renkaalle asti, jossa neiti hyppäsi sivusta. Palattiin takaisin ja korjattiin ja jatkettiin rata kunnialla loppuun. Harmittaa vähän kun ei tullut videolle loppua, mutta eipä siinä mitään hirveen huikeeta skipattu.

Ja mä ainakin tykkään tosta kuinka Roosan ego (vaiko tuuli?) puskee pussin koiran edeltä auki. ;)

Tyhjä päivitys.

The Other Tribe - Skirts

Rääkkään itteeni noilla kesäsillä biiseillä. Saamarin syksy. Ainoona positiivisena se tuo taas sisänäyttelyt ja hallitreenien ison plussan siitä, ettei esteitä tarvitse raahata kontista. Kai niitä muitakin riemastuttavia asioita ois jos jaksaisi miettiä, mutta nyt lyö pää tyhjää. Kun on ne kirjotuksetkin vielä.

Tällä viikolla ei olla edes treenattu, koska meidän kentällä oli sirkus ja eilen ajoin tunnin suuntaansa Kassun koululle laittamaan kärsineen pumpulipäisen hiuspehkon uuteen kuosiin. Ja uuteen kuosiin se menikin ja viettelen tässä "pienenpientä" tottumisaikaa.. Kisavideoilla tulee siis varmaan näkymään varsin erilainen ponnari tai muu viritelmä.

Mutta meillä elellään varsin rennosti (ja omassa nurkassa tietysti) vaikkakin odottavasti. Iineksellä on on nyt vuorokausia takana astutuksesta 52, eli kauaa mamman ei tarvitse enää kantaa paisuvaa vatsaa mukanaan. Pariin otteeseen on masua mittailtu ja nauhamitta väläyttelee lukemia 57cm pintaan. Ultrassahan näkyi se kaksi ja oon päättänyt ajatella asenteella "pessimisti ei pety". Viimeksikin Nunu oli hurjan iso, muttei sieltä tullut kuin kaksi (kultakimpaletta ♥), joten vaikka sitä kuinka ollaan katottu kilon pintaan lihonutta rouvaa epätasaisesti pulskistuneeksi tai muuten vain isoksi niin pitäydyn tässä kahdessa. Ne siellä on ainakin nähty ihan omin silmin. Oon vaan huomannu ettei pessimismi oo yhtään mun juttu tässä asiassa, vaikka joskus oonkin melko hyvä siinä!

Viime viikolla onneksi oltiin treenailemassa. Näin pitkän ajan päästä en kuitenkaan muista muuta, kuin Wilman onnistuneet, joskin ei niin selvät putki-A erottelut (oikein joka kerta wihihii!!) Lisäksi pikkuneiti lähti irtoamaan oikein hienosti renkaalle ja muutenkin eteneminen radalla oli vallan mainiota. Tykkäsin ♥ Ruhvelon treeneissäkin saatiin kakun lisäksi mukavat nollat radalta ja taitaa uusi namihärpäkelelu todella toimia! Puomin kontakteissa taas on tullut takapakkia ja urakalla. Melkoista kytiskelyä ja paikka on hakusessa. Palataan siis uudestaan naksutteleen portaita ja kaikkee mitä keksitään ja tietysti puomilla kanssa.

Tuohon yläkuvaan vielä jos palaisi niin en totisesti ole varma söikö Telma tuon tuolinjalan vai kuka se oli, muistelisin kyllä että Tepunderilla on hampaansa kirjaimellisesti pelissä tässä hommassa. Säästin neidin kuitenkin "kunnon" dogshamingilta ja jätin lappusen kirjoittamatta. Naurakaa ja nauttikaa :D Erityisen helpottavia noi on just omaan nilkkaan osuneiden tuhotöiden jäljiltä.

Nelinkertaista hulluilua.

The Vaccines - Teenage Icon

Hupsista keikkaa. Nähtävästi mun oma kisataukoilu kostautui urakalla ja päätin rysäyksellä ilmottautua neljään starttiin "kun nyt kerran lähellä on". Nyt kun on verkkopankkia klikkailtu ja vahvistukset vastaanotettu sähköpostitse alkoi tää hervoton jännitys. Mähän starttasin viimeksi.. hetkonen.. maaliskuun loppupuolella. Agilitypuolella siis aikaansaamaton kesä.

Iines taas paisuu paisumistaan, nyt rouva ei enää osallistu niille pisimmille lenkeille vaan jää tyytyväisenä pikaisemman pyörähdyksen jälkeen vakionurkkaansa oleilemaan. Sääliksi käy lylleröä ison masun kanssa ♥