"Missä on hätävasara?" - Jenny

Perjantain JH-kehästä
© Hilde Fredriksson

Lahti tuli ja meni ja sisälsi ennenkaikkea aikasmoista rumbaa joka ilmansuuntaan! Torstai iltana lähdin bussilla Tampereen rautatieasemalle ja sieltä sitten jatkoin pendolinolla Tikkurilaan. Mahdan olla näky sen suuren vaatekassin ja kaiken muun tilpehöörin kanssa kun koiran mahtua yhteen jos toiseen julkisen liikenteen kulkuvälineeseen. Erityisesti bussiin.

Kun olin muiden seurana juossut viimetingassa junaani, lähti viikonloppu kunnolla käyntiin! Kiitos vaan puheluseurasta, vaikken kyllä suoraan sanoen aina saanut edes selvää mitä siellä linjan toisessa päässä pulputettiin. Tikkurilassa Sanni populoineen olikin hakemassa mua asemalta, enkä todellakaan voi kylliksi kiittää siitä, että sain olla vaivana yöpyessäni! Iltakeskustelut olivat kyllä huisin rattoisia, viikonloppuun mahtui kaikkea merimakkaroista kananugetteihin.

Perjantaina sitten suunta kohti Lahden kansainvälistä ja ohjelmassa oli JH-kehä ja tuttujen pongailu. Aika paljon tulikin vietettyä aikaa suppeassa folkkileirissä Kirsin ja kumppaneiden kanssa, kiitos siitä ja onnea vielä tuloksista!

Vaasan jälkeen myös lainakoiralla kisaaminen jännitti vähän perinteistä enemmän. Piia Saarelalta sain kuitenkin kisakaveriksi vielä junnuluokassa mitteilöivän westienartun, Donut's Nectar, Namin. Jännittämiseeni ei ollut mitään syytä, kun neiti oli niin avoin ja rakastettava terrieri kuin vain voi olla! Ja toki valkoinen paketti oltiin varustettu vielä pohjattomalla mahalla. Ruuan voimilla yhteistyö sujui hyvin, joten annettiin tytön levätä rotukehän jälkeen ennen JH-koitosta.

Vanhempia oli kisaamassa 25 ja tuomarina toimi Marjo Järventölä. Yksilöarvostelussa ei ollut sen kummempaa, tuomari kysyi koiran ikää, oliko koira oma vai lainassa ja pyysi näyttämään purennan. Itsekkin lopulta löysin kaiken sen valkoisen partakarvan alta loppujenlopuksi huulet, joten hommat menivät ihan hyvin mielestäni. Lisäksi kiitos Hannan vinkki, tyttö näytti mahtavan ryhdikkäältä pöydällä, ainakin omasta mielestäni (: Vaikka ehkä mun sormet ei taipuneet aivan niin notkeasti sinne korvien taakse kuin olisivat voineet. Yksilöarvostelun liikkeinä edestakaisin ja ympäri, ei mitään mainittavaa muuta kuin Nami on pätevä! :)

Perjantain JH-kehästä
© Hilde Fredriksson

Namin kanssa tie vei jatkoon, mistä olin jo mahdottoman onnellinen! Tyttö jaksoi vieläkin painaa nuoresta iästään huolimatta mallikkaasti. Jatkoon päässeitä pyydettiin vielä liikkuttamaan edestakaisin yhdessä parin kanssa ja jatkamaan siitä ympäri. Onnistuin säheltämään jotain kun vaihtelin kättä edestakaisin liikkeen jälkeen, itsellenikin jäi mysteeriksi mitä tein, mutta omasta mielestäni en missään välissä käväissyt koiran ja tuomarin välissä.
Kun väki karsittiin viiteen, olimme yhä mukana! Lopulta sijoitukseksi tuli JH4, mikä oli aivan huikeanupeanmahtavanhienoa! Marjon antama palaute oli positiivista. Esittäminen oli ollut hyvin siistiä, enkä ollut pröystäillyt turhia. Sanatarkkaa muotoa en muista, mutta sisältö oli tämä. Tututkin nappasivat hienosti sijoituksia, onnea niistä! Ja vielä hurjan paljon kiitoksia Piia ja Kirsi, että sain kisata Namilla :) Toivottavasti pääsen tytön kanssa kehään vielä toistekkin.

Vielä perjantaina pääsin testaamaan Junin silkkiterrieriä Wickania kehän ulkopuolella ennen ryhmäkehiä, ja muut kummajaiset jotka olivat tilanteessa mukana saivat kummallisen oivalluksen: että mulle sopii silkki :D Itsellenikin kyllä nousi hirmuinen silkkikisavimma, ja päätettiin yhteistuumin etsiä jostain shamppoota, että neiti saataisiin pestyä lauantaille. Operaatio ei onnistunut täydellisesti, mutta sen verran hyvin, että todellakin sain Junin silkin, Curiosity Whistle For Her, Wickanin.

Lauantain JH-kehästä
© Jeena Kantosalo

Lauantaina junnut olivat sm-osari ja tuomarina oli Tarja Löfman. Yksilöarvostelussa tuomari kyseli trimmauksesta, ja höpötteli muutenkin paljon pöydällä, sekä sotki turkkia. Siitä johtuikin yksi moka, mihin sorruin. Törkeästi perustelen unohdustani sillä, etten ole turkkiroduilla kisannu. Tarja nimittäin sotki pöydällä turkkia, enkä huomannut laittaa sitä takaisin ojennukseen. Virheistä kuitenkin oppii, eli nyt on tämäkin asia painettu aivolohkoon, ainakin hetkeksi. Liikkeenä otettiin kolmio, joka aiheutti itselleni hirmuisesti päänvaivaa.
Päädyin kuitenkin hoitamaan homman mattoja pitkin. Palautteessa kolmion mainittiin olevan ok. mutta en ihmettele, sillä en muistanut puhua Wickanille tarpeeksi ja meno meni vähän ehkä kyttäilyksi. Jatkoon otettut karsittiin jo tiukasti, hienoa väkeä pääsi siihen sakkiin ja sijoituksiin, onnea kaikille! Me emme siis päässeet jatkoon, mutta kehästä ja uudesta rotuvalloituksesta jäi hyvä fiilis, sehän se pääasia on :) Wickan on huippu, kiitoksia Juni!!

Koko Lahden viikonloppu oli varsin onnistunut paketti! Kiitos kaikille seurasta, etenkin silloin kun VR otti ja pysähtyi keskelle korpea, kun neitijuna ei liikkunut. Ja Jennyhän alkoi oitis etsiä sitä hätävasaraa (;

Wilma mölleilee ja hienosti mölleileekin !

Alessan ympäripuhumisen takia päädyttiin siis lauantaina mölleilemään Wilman kanssa putkiluokkaan. Itse olisin ollut paikalla joka tapauksessa, koska olin suorittelemassa talkoitani torstain ryhmäpaikasta, joten kyllähän se yksi startti möllien loppupuolella meni. Putkiluokkaan oltiin ilmoittauduttu viiden startin verran, koirakoita oli neljä. Kisaavien lopussa irrottauduin sitten tulospalvelusta, jota hoitaessa tuli sagin järjestelmäkin tutuksi, ja sain hääräiltyä Wilman kanssa ennen rataa. Likka oli alkuun vähän ihmeissään kun esteitä ei näkynyt ja koiria oli niin paljon enemmän. Nopeasti W kuitenkin alkoi keskittymään meikäläiseen. Pieni vihreä mies on aikamoinen ihmelelu. Radalle lähdettiin sitten aikas kateellisin fiiliksin, kun olin juuri häseltänyt Annikan Minni tollerin kanssa :D

Rata olikin sitten simppelimpi mitä putkiluokasta odotin. Mutta eihän se meitä supermöllyköitä haittaa! Radan 2 ja 16 putken sai suorittaa kumpaan päähän tahtoi, muuten rata oli ihan perinteistä :) vähän hirvitti mitä Wim keksii, sillä höösäsin sitä lelulla aikas reilustikkin ennen rataa, mutta neiti keskittyi hyvin. Lähdössä sähensin vaan oikein urakalla solkipannan kanssa, ja paikallaolokin kusaisi hienosti ennen kun folkusti suoristi itsensä. Kakkosputkessa Wilma valitsi sitten täysin eri putkenpäähän kuin ohjasin, ja itsellenikin jäi epäselväksi mikä siihen oli syynä. Hylky taas meinasi napsahtaa ennen seiska hyppyä, kun en ottanut takaakierrossa koiraa haltuun. Tämä taisi olla seurauksia siitä lelulla hetsaamisesta. Meno oli kuitenkin hienoa, eikä kisatilanne vaikuttanut menoon mitenkään ! Tulokseksi saatiin -2.80 ihanneajan ollessa 42s (:

Ja Wimpulan kanssa mentiin ja voitettiin! Mahtava pikkueläin!

Meillä asuu ninjalapsia!

klikatkaa kuva täysikokoiseksi, mun hienot visiot ei toimineetkaan.

Lapset ovat nyt saaneet vierailla pihalla ja usein, kun keli on ollu hyvä. Vauhtia piisaa ja kaveria pitää kiusata, kuten kuvistakin näkyy. Lisäksi poikketiin perjantaina eläinlääkärillä tarkastuksissa. Kaikki on lapsosissa hyvin eli normaalia oli paperit täynnä. Eläinlääkärillä paljastui vain pikkuruinen virhe Iineksen tiedoissa. Meidän Nunu oltiin merkitty eläinlääkärin tietoihin yorkshirenterrierieriksi :D Iineksen visiitti kunnan eläinlääkärillä oli nimittäin hyvin nuorena, jolloin suuhun oli ilmaantunut hassu patti. Tällöin likkaa saattoi kyllä luulla miksi tahansa, silloin oli tuommoinen tulkinta.

Ja tätä jos mitä voisi kutsua turhaksi kirjoitukseksi! Voidaan syyttää vaikkapa vapautunutta "No ainakaan tän paskemmin ei olis voinu mennä"-fiilistä koeviikon jäljiltä, taikka Sannille ja Remulle tekemääni blogin ulkoasua, missä pääsin vähän noiden polaroid-kuvien makuun ja oli pakko päästä duunaamaan vähän lisää.

Turhuus kuittaa.

"Nyt se osaa hypätä ihan oikeelta puolelta!" - Sirpa

Tällä viikolla oli kyllä kahdet niin eri fiiliksellä varusetut treenit ettei mitään rajaa! Keskiviikkona tuntui olevan koko sakki vähän pihalla, niin olin minäkin ja Roosa. Koko aika tuntui menevän omiin käsiin ja koiran varmistelemiseen. Joku ihana haju oli meinaan taas matossa. Ärrinmurrin.

Trimmatun Wimpulaisen treenit meni taas kivasti! Paikalla oli meidän lisäksi vaan Sara ja Fasu, joten kyllä oli tehokkaatkin treenit. Ensialkuun mentiin tota ratapätkää, mitä videolla hinkattiin alkuun ja paljon. Tein sen pienen avuttoman ohjauksen aina niin vääriin aikoihin, joko kun koira oli putkessa, tai sitten oli myöhässä taikka niin nopesti ettei koira millään logiikalla lukinnut sitä hyppyä. Kunnon jankkaamisen jälkeen homma kuitenkin toimi.

klikkaa suuremmaksi niin ei tarvitse tihrustaa (;

Toista rataa ei tullutkaan videoitua kokonaisuudessaan, ainoastaan loppuun uusittu pätkä 17 esteeltä loppuun. Kuvassa on siis taas suhteet päin persuksia, mutta perus idea selviö. Menin kakkosesteen taakse ottamaan koiraa. Tosi usein mä jämähdin liian pitkäks aikaa ottamaan Weetä vastaan, ja se lähti sitten hakemaan viereistä hyppyä. Jotain sylkkärin tapaista (?) koetettiin putkelle, mutta se ei onnistunut ollenkaan, joten siinä sitten ei sen kummempia. 4 takaaleikkauksen ehdin hyvin ohjaamaan ja valssin jälkeen uusi takaaleikkaus vitoselle. Sujui ihan sulavasti. Tuskailin vähän tota 8 hypyn ja 9 putken väliä (putki oikeasti ns. korkeammalla) joten ihan vain ympäriämpäri juoksemalla ja kroppaa kääntämällä en uskonut homman menevän. Alussa suunnitellun valssin sitten hylkäsin ja persjättö 7 hypyn eteen ja putkeen takaaleikkaus. Wilma ihan tosi lähtee nykyään niihin, jesjes! 10-11 välistäveto meni hienosti, jaksoin varmistaa että Wilms tulee sieltä välistä. Hyppyrykelmä meni samaan tapaan kuin edelliselläkin kerralla eli persjättö tuli 14-15 väliin koiran lähestyessä 14 hyppyä. Välillä olin liian ajoissa, jolloin Wilma tuli hienosti perässä ja oli hyppäämättä sitä 14 hyppyä. Teki siis just niinkuin tietämättäni pyysinkin. On se hieno eläin kun se lukee noin tarkasi, joudun käyttään korvien välissä majailevia herneitä.

Yksittäisistä esteistä  vielä kommentteja. Rengas! Se oli supervarma koko treenien ajan! Haki oikean välin jopa vinkulelu suussa hääriessä. Pysyis vaan tälläsenä. Keppejä vedettiin taas vinoina, Wilmpula oli pihalla. Taitettiin keppejä lisää niin saatiin tahti löytymään ja palkattua, sitten ei mitään ongelmaa. Taisi olla turhan pitkä aika viime keppitreeneistä.

Sirpa ja Jukkakin tulivat taas treenejä katsomaan siinä puolenvälin tienoilla ja naureskelivat ettei Wilma vielä puoli vuotta sitten tiennyt yhtään mitään. Ja kuten Sirpakin sanoi "Nythän se osaa hypätä ihan oikeelta puolelta!" Nii-in melkeinpä loppujenlopuksi siitä on todella vähän aikaa kun Roosan juoksut alkoivat ja mammaloma kutsui (: Ja siitä ajasta on Wilm ottanut kaiken ilon irti ja edistyt varteenotettavaksi agifolkiksi! Ehkä meitä nähdään mölleissä jossain välissä (;