Näteillä tytöillä ei nokka tutise! + Treen ryhmis

Eli kennel Karloon ylpeänä esittää ♥

FI MVA Karloon Almosa "Kerttu"

Kertusta tuli siis ensimmäinen Karloon muotovaliokasvatti, kun ikämittari näytti 2 vuotta ja 6 päivää. Kauaa neidillä ei siis nokka tuhissut valioitumismatkalla ja sertejäkin kertyi neljä. Onnea vielä Jaana ja Outi ja tietenkin pitää kiittää äidin kanssa kasvattajina tytön kehässä pöyrittämisestä.
Kertun sertit:

20.2.2011 Tuusniemi, tuomari Marja Talvitie
28.5.2011 Varkaus, tuomari Andrew Brace Iso-Britannia
11.6.2011 Pieksämäki, tuomari Arja Koskelo
17.9.2011 Savitaipale, tuomari Marjo Nygård

© Katriina M

Sitten Tampereen ryhmänäyttelyyn, jossa kävin esittämässä Lauran kiinanharjakoirauroksen nimeltään Hundred Acres Dream You Feidhlim, tutummin David. Parina iltana kävin äijää treenaamassa, kerran meidän kotipihalla ja vielä perjantaina Lauralla. Noina private-treeneihetkinä hommat sujuivat oikein mallikkaasti, mutta itse näyttelypaikalla herra Hormonirulla, kuten Laura kutsuu, alkoikin keskittymään kaikkiin niihin ihaniin naisiin joita ympärillä pyöri. Mutta urokset on aina uroksia, se pitää muistaa vaikka oonkin tällänen narttutalouden asukas.

Ruohopolvi ja nakuherra
© Katriina M

Ennen kehää tehty treeni oli sen sortin haahuilua, että alkoi jo vallan hirvittää mitä itse kehästä tulisi. Kuitenkin iskettiin lihapullaa nyppinyt koira häkkiin, ja päätettiin napata se sieltä parahiksi ennen kehää, että harjaillaan se karva mitä koirasta löytyi. Kehässä Daven kiinnostuksen herätti takana äännellyt puuteriherra, mutta yhteystyö meni kuitenkin jo paljon paremmin. Ehkä mun pään sisäiset "rauhotu, rauhotu, rauhotu nyt prkl rauhotu"-sessiot teetti jonkinasteista tulosta.

©Katriina M

Pöydällä hommat meni ihan kivasti, Dave jonkinverran väisti tuomaria kun silmiä katseltiin, muuten ihan nätisti. Liikkeiden jälkeen taisi herra jopa vähän ottaa kontaktia. Punainen nauha käteen, joten jatkettiin kilpailuluokkaan. AVO-uroksia kilpailuluokassa oli viisi kipaletta. Tässä kehässä ukkeli jaksoi välillä ihan oikeasti seistä, kuten ylhäältäkin näkyy. Noi hetket oli ihan mahtavia. Onhan sekin jotain, jos saa yhteen kehään kaksi 5 sekuntia kestävää pätkää, joissa kaikki sujuu melkein kuin treeneissä. Dave asetteli etujalkojaan kuin hihnalla pyysi jne. Sijoituksia valitessa Dave-mies kuitenkin jäi nipinnapin ulkopuolelle, eli tuloksena AVO-ERI. Me jatketaan vielä reenimistä, niin eiköhän hormoonihiirikin joskus ala keskittymään. Niin ja minä rauhoittumaan. Mutta kiitos vielä paljon Laura, että sain esitää äijän!

Meillä äännellään tosikummasti

Toisinaan tekee mieli tehdä blogipäivityksiä, vaikkei sitä asiaa oikeastaan ole. No, tänään on juuri semmoinen päivä. Toisaalta, onhan meillä tapahtunut: Roosalla on päällä järkyttävä valeraskaus, ja ostin sille tänään back on trackin verkkoloimen, kun kerran alennuksessa sattui olemaan juuri meidän kokoa! Harvemmin on meinaan nokan eteen tupsahtanut kokoa 34 oleva BOT, joka olisi vielä 30% alennuksessa. Kyllä siihen ihan hyvin sujahti mun kesän palkkoja, mutta jos ne palkat koirista tuli, niin koiriin ne näköjään meneekin? Noo, onhan niitä euroja vielä jäljellä.

Ja tottakai randomia tilapäivitystä pitää laittaa koristamaan vielä randomimpi video, jonka sisällöstä saadaan hienosti liu'uttua aiheesta toiseen. Videosta on jo jonkinverran aikaa, ja sen on nähnyt mm. meidän koulun rehtori. Jukalla on meinaan myös norfolkki ja kuviksenopettajani sitten raahailee mua pitkinpoikin koulua aina kun mulla sattu olemaan mukana mitään norfolkkeihin viittaavaa. Niinpä olin tämänkin videon takia opettajanhuoneessa näyttämässä tuota ilman ääniä kameran pieneltä näytöltä. Mutta videolla toheltava Telma kasvaa aivan hurjaa vauhtia, ja alkaa kokoajan enemmän muistuttaa koiraa. Vaikkakin neiti on saanut uuden lempinimen Alf tämän televisiosankarin mukaan. Silloin kun emäntä ei ole niillä edustavimmillaan, muisuttaa näky kovinkin paljon tuota kyseistä kummajaista. Mutta on se Tempa ihana persoona, vaikka välillä lenkeillä tulee tää perinteinen: hemmetti teen susta rukkaset fiilis ♥ Eiköhän noita kerpele-päiviä oo vähän kaikkien kohdalla sillon tällön. 

Mutta pakko mainita vielä Roosan valeraskaudesta: Rouva Binacan on meinaan putkauttanut maailmaan jo sanomalehtiä, kaksi kappaletta sohvatyynyjä, pentinsä (jota muuten yksi yö raahattiin kovaa vauhtia sängyn alle), läjäpäin pehmolelula (mm. itsensä kokoisen mustekalan, Mauri-mäyräkoiran, tyttöhiiren, kissan, jäniksen.. lista on loputon). Saas nähdä mitä meidän mamma vielä kehittelee, sillä ei ainakaan viel valeraskaus näytä loppumsen merkkejä. Valitettavasti.

Lisäyksenä// Oon muuten huomannu, etten pahemmin kysele teiltä lukijoilta siitä, millaisia päivityksiä tahtoisitte? Nyt korjaan tämän vääryyden ja pyydän lähettämään ideoita/pyyntöjä/ehdotuksia tuonne kommenttilootaan. Toki sine saa viskellä ihan vaan kysymyksiä, jos sen kokee mieleisekseen hommaksi (:
Mutta raaputtelemisiin!

Porvoo KR - Sadetta, ampiaisia ja aurinkoa

© Vilma H

Viimeviikonloppuna oltiin jälleen liikenteessä, joskin ilman koiria. Suuntana oli Porvoon KR ja tunkeuduin näyttelypaikalle Annin ja tämän äidin kyydissä, kiitos vielä että pääsin teidän kanssa Skodan jakamaan :) Matkassa oli myöskin auspai Reino, joka käytiin aamuseltaan noutamassa Annille kisakaveriksi.

Näyttelypaikalla ei tarvinnutkaan kauhean kauas hiippailla kun vastaan tuli jo yksi jos toinenkin tuttu. Silti piti juosta pää kolmantena jalkana mäyräkoirakehälle ja nähdä Stina, jonka kanssa oltiin höpötelty jo puhelimessa. Pääsin meinaan poikkeamaan myös rotukehäpuolella, esitin nimittäin lyhytkarvaisen kääpiömäyräkoiranartun Lillin, viralliselta nimeltään Catastrofe's Queen Of Shadows. Neiti oli ensimmäistä kertaa elämässää kehässä, vaikkei sitä olisi esiintymisestä uskonut, etenkin kun homma hoidettiin vielä ennestään vieraan handlerin kanssa! Hetkittäin lihapullanmussuttajaa vähän ihmetytti, että mitäs himputtia toi teini mun takana heiluu, mutta asettelut ja pöydällä seisomiset tosi nappiin. Ja lähtipä tämä pieni koiranalku vielä edellekkin marssimaan, kun kehät etenivät. Ensimmäinen rotukehäesiintymiseni lk. kääpiömäykyn kanssa päättyikin tuloksin:

JUN-ERI JUK1 SA PN2 SERT ROP-JUN
ROPin kiskaisikin sitten Lillin emä, ja sen päivän kisakaverini  Karswell African Sophistication eli Tempi, jonka kanssa ensimmäinen kisa käytiin keväällä Tampere KV:ssa.

JH-kehät startattiinkin varsin sateisissa fiiliksissä, ja nuoremmat raukkaparat joutuivatkin viettämään kehänsä lähestulkoon kastelukannut niskassa. Itse sain onneksi Tempin suojaan Vilman ja Jennyn asuttamaan telttaan, kiitos vielä siitä! Takkini sen sijaan uhrautui Reinon häkinpäälliseksi ja siitä väännettiinkin sitten Jennyn kanssa urakalla vettä pois. Sää kuitenkin kirkastui vanhempien alkamiseen mennessä, mutta nurmikko pysyi märkänä. Tämä näkyi ainakin handlereiden sukkahousuissa, joista löytyi läikkä ja lehti jos toinenkin.

Hei me käännytään!
© Hilde F

Sitten itse kehään. Tempi jaksoi taas erittäin kärsivällisesti hääsäävää handleriaan. Mussutti tyytyväisesti nakkia asetellessani etujaloja ja tiiraili vaan olkansa yli kun koetin parhaan mukaan laittaa takajalat kohdilleen. Tuomarina ollut  Johhny Nilsson Ruotsista, ei käyttänyt lainkaan pöytää vanhempien yksilöarvostelussa, ja liikkeenä teetettiin edestakaisin. Sen sijaan pyörimistä ja hyörimistä oli ilmassa, ja puolenvaihtoja tulikin treenattua. Edestakaisin liikeessä lähtö oli vähän tahmea, kun Tempiä taisi inhottaa litimärkä nurmikko. Kuitenkin kun liikkeelle pääsiin lähti rouvasta askeleita tulemaan. Itseni tunsin aavistuksen hitaaksi lopun seisotuksessa, mutta muuten hommat menivät nappiin.

Koirien puolesta kehä oli hyvin puuduttava, sillä tuomari saattoi kesken yksilöarvostelujen tulla takaisinpäin silmäilemään koiria, jolloin piti nelijalkaisen olla esiintymisvalmiuksissa. Olisihan tuollainen ollut ymmärrettävää kenties pienemmissä ryhmissä toteutettuna, mutta kun JH-kehästä löytyi kuitenkin lähes 30 vanhempaa, käy seisominen ja odottelu todella raskaaksi. Tempi kuitenkin jaksoi kunnialla loppuun pienten lepotaukojen siivittämänä.

Tuomari kävi kättelemässä handlereitä ulos silloin tällöin, ja minä ja Tempi tipahdettiin aivan ensimmäisten joukossa, oltiinkohan kolmansia? Kehän jälkeen menin sitten uteliaana kyselemään vielä viimeisten joukossa kommentteja, sillä omasta mielestäni suoritus oli kuitenkin mennyt hyvin, hetkellistä hitautta lukuunottamatta. Syyksi muodostui se, että koirani oli liian pieni. Oli kuulemma hetkittäin vaikuttanut siltä, että olisin ollut yksikseni kehässä. Onhan Tempi pikkuruinen ja huippu juuri sen takia ♥ Itse olin kuitenkin tyytyväinen kehän kulkuun, etenkin kun alusta ei tuntunut olevan aivan Tempi-rouvan mieleen. Muuten tuomari kertoi paljon palautetta siitä, kuinka korjata kisakoiransa virheet ja muiden palautetta kuunnellessa noukin vinkkejä korvan taakse. Lisäksi Nilsson korosti sitä, että meidän pitäisi kisata mahdollisimman hyvillä koirilla, saada hihnan päähän niitä "tähtiä".

Ja näin Porvoon näyttelyn jälkeen voin sanoa, että mulla oli juuri sellainen tähti hihnan päässä ♥ Stina kyseli minua lauantaina esittämään Tempiä ryhmäkehissä, koska hänen lk. kaniinimäyräkoira oli myöskin ollut ROP. Kyyti Kangasalle lähti kuitenkin niin, etten kyseiseen kehään ehtinyt apukädeksi, mutta autossa kännykän nettitihrustelu toi niin hyvät fiilikset että! Tempi oli nimittäin voittanut ryhmän! Sunnuntaina höpöteltiin vielä Jennyn kanssa BIS-kehästä ja Jennyllähän oli sellainen fiilis, että Tempi olisi BIS. Ja selvännäkijäksihän mokoma piti nimetä, nimittäin  Karswell African Sophistication kruunattiin koko Porvoon näyttelyn kauneimmaksi koiraksi! Onnea huimasti Stina, ja kiitos tuhannesti että sain rouvalla kisailla!

♥

A-pentueen penskat 2 vuotta!