"Ikä on pelkkä numero!" - Ikinuori Roosa 5v.

DJ Earworm - United State of Pop 2011 (World Go Boom)

Hyi kauhia kun aika menee nopeasti, nyt tosiaan tuli ikää lisää mittariin yhdelle blogin päätähdelle. Ja varmaankin juuri sille kaikista eniten palstatilaa saavalle hulttiolle: Rutu, Ruuppana, Roosa, Rutu, Nakki, Röhväle, Roo, Rönttäle jne. ♥ Haaveena mulla oli tehdä tohon kortin tynkään kunnon kokoelma lapsen pentukuvista, mutta eipä Rutusesta niitä paljoa ole, pari hassua äidin vanhassa kännykässä. Että kiitos pamahtanut kovalevy vielä kerran!

Ja näin lopuksi voisin sanoa että kiitoksia Anna oivasta tokasusta facebookissa: "Ikääntyminen tapahtuu solutasolla - viisastun silti!" Alkoi meinaan iskeä epätoivo noita kaikenmaailman kukka ja kippo-onnentoivotuksia mitä netistä löysin. Mutta kaikesta huolimatta, onnea pikku Roosalle ♥

"Sen ego halkas sen."

Oli kunnon jäätkin maaliskuussa 2010 ♥

Elokuu - Soutaa Huopaa

Wilman treenit jätettiin pakkasen ja Tamskin kylmän hallin vuoksi keskiviikkona väliin, mutta kiitos päällä olevien sport dog parkin lämmitysten, Ruutten pääsi purkamaan energiaansa. Ja tälläkertaa sitä riitti!

Alessa kaivoi puhelimen netin kätköistä kivaa ratapätkää, jossa ohjausvaihtoehtoja riitti. Silti ne mitä päätti rataantutustumisessa pelitti, ainakin osin. Niistopersjättöä en millään ois tahtonu taas tehdä, mutta on se osoittautunu viimeaikoina aika näppäräksi muuviksi. Jos sen saisi vielä niin tonne selkärankaan niin koiralle kuin itselleenkin että sen uskaltaisi kisoihin ottaa. Oma-aloitteisesti tuli rahalle myös tungettua jotain jaakotuksen tapaista, kyllä kääntyi pikku marsutinkin. Tai ainakin se tuntui siltä, selkä koiraan päinhän mä olin.

Rutu toimi näppärästi koko treenit ja oli myös mukavilla kierroksilla ♥ Kaikkea ne kokonaiset nakit teettää! Pituus onnistui koko treenien ajan, osittain varmaan juuri sen takia että jouduin persjättämään kyseisen esteen eteen, eikä siinä hommassa parannut hissutella. Jännät keppikulmat sujui mallikkaasti, pari hääräämistä pääosin oman sijoittumisen takia. Lisäksi nyt kun R näillä kierroksilla kerran oli, ei sitä sietänyt yhtään liikaa hetsata kepeillä, ettei pujottelu jäänyt kesken. Leieröinti puomille sujui hyvin, samoin renkaalle irtoaminen. Tosin otsikostakin osaa päätellä yhden treeneissä sattuneen kommervenkin.

SDPllähän on tosiaan varsin vankkaa tekoa oleva halkeava rengas, erilainen kuin tallilla. Roosa kuitenkin tohinoissaan, ja varmaan suurin osa ajatuksista ja puomilla, ponkaisi hyppyyn turhan kaukaa ja rysäytti renkaan sitten kunnolla kahtia. Näin ei ollut kuulemma käynyt edes silloin kun Annan ohjaala enkkusprinkku Hilkka oli osunut renkaaseen. No, ehkä se tosiaan oli ton marsuttimen ego. Kyllä siinä itse säikähti kun olin edennyt jo puomin ylösmenon loppusuoralle, kun kolina alkoi. No, onneksi koira oli kuitenkin ihan jeejee!

Loppuun vielä häiriöksi tuomarimaista kyttäilyä kepeille ja puomille. Kepeillä ok, mutta puomilla Roo alkoi vähän kyttäämään alastulossa, kun Annan jalkoihin osui jäät jotka sitten poksui ja paukkui varsin kummasti pressua vasten. Hyvät toistot saattin kuitenkin loppuun kun rohinat ja rahinatkin vähän helpotti.

Mutta oli se etevä elukka, juoksuja taas odotellessa. Siinä sitten tulee varmaan taas otettua pakollinen pikkubreikki kun tuosta punasesta tulee niin hormoonimonsteri, mutta eiköhän sitä kuitenkin pitäisi laittaa lisenssi tilaukseen ja ruksia kisakalenteriin.

ps. muistakaahan heitellä vielä kysymyksiä allaolevaan ! (; Ja näköjään mulle on tullu hirmuinen into linkailla noita biisejä, no ainahan voi jättää kuuntelematta :D

Kysymyksiä pöytään!

Blogi on ollut pystyssä aktiivisen epäaktiivisesti vuodesta 2009 ja nyt olisi aika ihka ensimmäisen kysymyspostauksen 30 lukijan tultua täyteen. (Nythän teitä on jo 34! Olen otettu ♥) Kommenttiloota on vapaana, uskon kyllä että tiedätte kuinka siellä käyttäytyä vaikka näpyttelisittekin anonyymin takaa. Kysymyksiä saa viskellä mistä vaan blogissa esiintyneestä tai esiintymättömästä aiheesta, miksei noista maalaus- /ulkoasuhommistakin :)
Joten näpyttelemisiin, antakaa kysymyssuonenne kukkia!

ps. vastaukset tulee sitten kun siltä vaikuttaa, jos sitä joskus kolmisen viikon jälkeen vastailisin :)

Turku KV - Viikonloppu lähes täysipäiväisenä turistina.

kuvat © Katriina M

Donkeyboy - City Boy (Toby Green Edit)

"Kuinka pieneen tilaan Iran naama mahtuu?"- kuva onkin aika oiva läjäyttää taas nolaukseksi tähän alkuun. Lisäksi tuossa toisessa kollaasin kuvassa Natsi esittelee varsin vakuuttavaa nukkuma-asentoaan. Klikatkaan isommaksi jos ette usko. Kuvat on siis räpsäisty menomatkalta Turkuun. Koko perjantain pyörin koulun käytävillä täyteen ahdetun kassin kanssa, kunnes kahdenkymmenen minuutin puhelun ja ruokailun jälkeen päätin suunnata Tampereen rautatienasemalle lokeroimaan laukkuni ja lähteä hipsimään Katriinaa ja Jazzyä vastaan kohti keskustoria. Matkalla ehti pyörähtämään tärkeimmät putiikitkin, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Säästynyt rahasumma pysyttelee siis vieläkin odottelemassa "sitä oikeaa" (;

Junamatka sujui kuitenkin lepposasti aikataulussa ja perille päästiin Junin äidin kyydillä. Iltaan sisältyi sitten koiran pesua, pika treeniä ja mitäs meiltä koiraihmisiltä nyt voi odottaa. Inside-läppien määrä vähinkäänkin triplaantui, kun jaettiin ajatuksia mm. korvatulpista kuin mun ja Kassun laukkujen sisällöstä. Oli mahtavaa! ♥

Jazzyn testailua.
© Katriina M

Lauantaina sitten liian aikainen herätys ja lähtö jännittämään Junin JH-kehiä ja tapaamaan tuttuja, tietysti jänskäämään myös näiden suorituksia. Lisäksi ohjelmassa oli folkkikehällä piipahdus. Luppakorvia oltiin ilmoitettu 13 kipaletta, joten katseltavaa onneksi oli.

Juni starttasi mun katselupäivän PM-kisallaan, jonka neiti kisaili Katriinan Jazzylla. Oi että mikä pari! Saman huomasi tuomarikin, sillä tytöt sijoittuivat hienosti PM3 ♥ Tästä siirryin folkkikehälle, missä tuli hetki Kassun kanssa istuskeltua ja höpöteltyä mm. Iineksen kasvattajan Kirsin kanssa. Juni käväisi siinä myös piipahtamassa, koska tämän osarin kisakaveriksi sovittu koira olikin ollut ROP, eikä laina sitten onnistunut. Niinpä Natsi pääsi jälleen kehäintoilemaan.

Itsekkin pääsin kehään Kirsin kasvattaman norfolkkiuroksen Shaggyn kanssa. Tämän ihastuttavan ruotsinkielisen herran nimi kuului kokonaisuudessaan Heilurihännän Shake Before Use, ja ai että kuinka mä ihastuin tuohon folkkiherraan♥ Poika oli niin iloinen ja reipas tössöttäjä, joka kuitenkin seisoi ja liikkui kuin unelma. Mun piti vain saada se "stå"-käsky tulemaan tarpeeksi varmasti sieltä suusta. Huomaa, ettei koirille puhuminen muulla kuin suomella ole järin helppoa meikäläiselle :D Tulokseksi PU3 ja Vara-Sert. Esitin Shaggyn myös Heilurihännän kasvattajaluokassa, tuloksena ROP-kasvattaja. Onnea vielä Kirsi! :)

Shaggyn kanssa BIS-kasvattaja kehässä.
© Henna Vahlbäck

Folkkien jälkeen hyppelehdin sitten takaisin JH-kehälle. Vanhempien jatkoon päässeet menivät juuri kehään ja Juni Jazzyn kanssa, sekä monet muut tutut kuuluivat kyseiseen sakkiin, joten jännitettävää riitti! Tässä vaiheessa ei myöskään mun kohdille osunut näitä "Hei millä sä kisaat?", "Kisaatko sä tällä?" tai "Kuinkas JH-kehässä meni?"-kysymyksiä. Menihän tässä itelläkin aikaa tottuessa ajatukseen, ja enpä mä kovin täysi-ikäistyvältä aina vaikuta, joten tuli vaan naureskeltua näille "kömmähdyksille" (;

© Henna Vahlbäck

Porukka väheni ja hämmennyksen sekaisesti tuli tajuttua, että Juni jatkoi vieläkin porskutusta 10 parhaan joukkoon, kuten myös pari muutakin tuttua. Tämän porukan kesken tuomari laittoi Junior Handlerit vaihtamaan koiria. Vaihdokkien jälkeen porukka karsiutui viiteen ja Juni tipahti pois tässä vaiheessa. Mutta huikea suoritus oli päästä 64 vanhemman Junior Handlerin joukosta top teniin, joten onnea! :)

Viiden parhaan joukosta löytyi kuitenkin tuttu kaveri nii JH- kuin folkkipiireistä, nimittäin Sofia. Ja taas mä olin niin kovin Iramainen ja parahdin itkuun kun punainen ruusuke ojennettiin kahdesti oman valkoisen lattiamopinsa handlerille. Kunhan halailusta päästiin tarjouduin palkintokuskiksi ja itkin sitten vielä vähän lisää. Ja sain itselleni hokeman: "Ei sun tarviikkaan vielä mitään tajuta." Ei se ollu muuta kun osarivoitto, onhan täs joulukuuhun asti aikaa tajuta (;

Päivän päätti ryhmäkehien tiirailu ja isoonkin kehään päästiin tepsuttelemaan Heilurihännän kasvattajaryhmässä, jonne ilmaantui handlereiksi myös Sofia ja Kassu. Sijoituksia tai jatkoon pääsyjä ei tullut, mutta hauskaa oli! Pitkä näyttelypäivä alkoi jo pikkaisen näkyä Shaggyn liikkeissä, mutta ei se mikään ihme ole. Rakkaus poika se on silti ♥ Kiitos vielä Kirsi kun sain osallistua ryhmään!

Ilta olikin varsin rento, kuvanmuokkailua ja sen semmoista häärintää. Juni uhkasi mulle operaation "perron pesu", mutta Duffya ei sitten pestykkään, joten säästyttiin siltä kokemukselta. Lihavat pojat (lue. fatboy) olivat kuitenkin kavereita, samoin kun samalle säkille tunkenut Jazzy. Pinkille tietenkin, portugeesillä oli maku kohdillaan (; Juni myös aiheutti minulle pettämättömän addiktion juotaviin mansikkajugurtteihin. Myönnän, nimittäin mun vieressä on just puolen lirtan pönikkä. Hupsista.

Huppari paljastaa. Lihavat pojat ♥
© Katriina M

Sunnuntaina lähes kaikki uusiksi: jälleen jännitettiin Junin kehiä, kun tämän Duffy oli kehässä ja hengailtiin urakalla. Päivään ei paljoa muuta liittynytkään, epätoivoista räpellystä kameran kanssa ja rotukehien tiirailua, tuttujen pongailua. Kerran kävin yhdä tutun fieldiherraa pyöräyttämässä tyhjää kehää ympäri, kun häntää täytyi tiirailla. Havakehällä tuomarointi herätti vähän naureskelua kun mentiin Kassun kanssa sinne Annia moikkaamaan. Havakehällä törmättiin myös neiti Finnigiin, eli Neaan, ja tämän herttaiseen riiseniherra Diegoon. Tyhjentyneessä kehässä sitten pidettiinkin suursnautserikoulua ja jälleen kerran: "Opi juoksemaan"
Damn. Jalkojen siirtely on vaikeata.

Gigabit Krupp Diamond "Diego" testauksessa.
© Katriina M

Muuten musta herra oli oikein ihana tuttavuus ♥ Nea oli kuitenkin kääntämättä veistä ex-junnun haavassa ja totesi edellä mainitun huomautuksensa jälkeen "Kyllä sä sillä saat kisata"-lausahduksen. No, vaikkei virallisiin niin ehkä lisää testailua, tuntuu että viel voisi oppia vaikka mitä! Rotu oli kuitenkin sitä kokoluokkaa että meni norfolkistilla välillä vähän miettimiseksi ja sitten tietysti se juokseminen.

Hipsittiin sitten Katriinan ja Jazzyn kanssa parien ryhmien jälkeen bussipysäkille, joka löytyikin helpommin kuin uskottiin. 9 ryhmän katselu olikin jäänyt harmittavasti kesken ja tappavasti haluttiin tietää tulokset ja olihan bussin lähtöön vielä vartti. Niinpä viiletettiin täysissä pukeissa, no melkein, mulla oli ballerinat jalassa ulkonakin, takaisin halliin ja nähtiin tulokset. Onnistuttiin kurkkimaan myös vetskujen jatkoonpäässeet, kunnes otettiin sinkasu bussiin uudestaan. Ja hyvin ehdittiin!

Jos bussien kanssa meni putkeen, niin mun junalippujen kanssa ei.. Olin onnekkaasti jättänyt ne Junille. Siinä sitten levittelin laukkuni sisällön Turun rautatieasemalla, pyöritin muovipussin ympäri ja tongin läpikotaisin kameralaukun. Kassun puhelimella sitten soittoa Junille, joka soitti kotona olevalle äidilleen, olisiko lippu siellä. Ja siellähän se luojan kiitos oli! Lippu ehti hyvin myös perille ja mä opin jotain kantapään kautta:
• älä kuluta saldoasi loppuun.
• älä kohtele hurlumheisti junalippuja vaikka ne olisivatkin tulostettuja A4:sia.

Tallinna KVnkin aikataulut tulivat julki, neljä norfolkkia kehässä, eli yksi meidän teamin lisäski. Alkaa jänskättään! Terrieri erkkarin aikkiksia odotellessa. Pitää varmaankin pakata mukaan tuo Turussa korkattu sininen jakkukin, tykkäsin hirmuisesti! Aasinsilta oli kyllä tökerö, mutta se kertonee mun vireystasosta.

Kiitos vielä Junin äidille Marille että pystyit tuomaan junalipun ja tietenkin kiitokset myös yöpaikasta ja hirmuisen hyvästä ruuasta ♥ Kiitos myös muu Turkuporukka ja onnea kaikille! Oli yberhauska viikonloppu!