Sinne, tänne ja takaisin osa 2/3

©tipsuttajat.galleria.fi

Sitten seuraavaan Oulu KVn päivään. Sää oli selkeästi parempi, joinakin hetkinä jopa kuuma! Tänä päivänä siis meidän perjantaiset ostokset aurinkovarjo ja suihkuverho täyttivät vähän erilaisia käyttötarkotuksia. Varjolla saatiin häkit suojaan ja jossain välissä taisi häkkejä enemmänkin peittää se suihkuverho :D Ohjelmassa oli kuitenkin ensin junnukehä, jonka jälkeen suunnattiin vasta Tiina Tauloksen tuomaroimaan rotukehään, jossa oli kilpailemassa Roosan lisäksi valioluokan narttu.

Sunnuntaina JH-kisa oli siis "normaali", kun osarissa kilpailtiin lauantaina. Kisakoiraksi päätyi oma Röhväle, joka oli aivan eri vaihde silmässä nyt, kun sää suosi. Tuomarina toimi Riitta Niemelä. Kehään mennessä Roosa tuntui olevan varsin virkeällä tuulella, eli lainkaan ei voinut arvata mitä tulevan pitää. No, ainakin kontakti handleriin oli suuri..

Näin jälkikäteen kirjoitettuna en muista todellakaan tarkkaan mitä liikkeitä teetettiin, taisi olla kolmio tai edestakaisin? Kuitenkaan mitään kummallista ei ollu. Pöydällä R vänkäsi ja hääräsi ja namin kanssa tuntui taas olevan ongelmia. En nimittäin tiedä pitäisikö se palkka lyödä suuhun siinä pöydällä kun seisottaa, vaiko laittaa takaisin taskuun. Koira menee hämilleen, jos nami lähtee, ja tuomarit ei välttämättä tykkää siitä odottelusta "kun tää mun koira nyt syö täs, kyl mä sen purennan näytän pian". No, ehkä pienellä treenillä saatais homma selviöksi.

Kalju Röhvä PHKP-leirillä 2010
©Aino Luosa

Yksilöarvostelussa tuomarin uudelleen katsellessa koiraa ja yrittäessä tähyillä ilmettä, niin Roosa oli vain namikytiksessä. Sitten kun sitä kättä heilautti, niin R luuli että namin lentäneen naapurikehään. Hetki siinä sitten uskoteltiin pienellä punaiselle ettei se nami sinne pyrähtänyt. No, loppu hyvin kaikki hyvin tänkin asian kanssa.
Jatkoonpäässeissäkin väki väheni, ja yllätyksekseni löysin itseni kärkikaksikosta. Vielä kerran teetettiin yhdessä edestakaisin, jonka jälkeen tuomari sanoi jo tehneensä päätöksen, mutta kunniakierroksen nimissä vielä kerran ympäri. Käteen ojennettiin sininen ruusuke, ja olen niin ylpeä! Ei pöllömpi junnuilu viikonloppu, jonka kruunasi vielä Johannan piirin mestaruus! Onnea vielä :)

Sitten odoteltiin rotukehää. Ja sitähän sitten saikin venailla. Roosa päättikin riemastuttaa tätä odottelua toilailullaan. Venailtiin epäuskoisina kehän 14 laidalla, kuten kuulutuksissa ilmoiteltiin ja pistettiin turkkia kuntoon. Kun kaikki tuntui olevan ojennuksessa, päätettiin pitää terrieri siinä pöydällä, eikä tungettu missään välissä häkkiin. Ja hyvinhän se siinä pysyi. Huom: pysyi.

Nimittäin eikös nainen ottanut ja pompannut alas pöydältä, kiitos ojan puolella näkyvät karvatollot, joitahan siis voi norfolkin järjenvalolla luulla vaikka hiiriksi. Ensin ajateltiin Roosan menevän moikkaamaan ojan toisella puolella olevaa pystykorvaa mutta toisin kävi. Surkuhupaisin kohta tapahtumassa oli vaan se, että juuri ojennukseen laitettu turkki kävi ojamudissa. Roosa meinaan ponnisti hilppasen liian aikaisin ja tömähti vatsa edellä keskelle ojaa. No, minähän viisaana menin ja nappasin koiran syliini ojan toiselta puolen. Se oli heissulivei valkoinen hame ja tummanharmaa paitis siinä vaiheessa. Onneksi autolla oli vaihtovaatteet ja sain kävästä vielä teltassa vaihtamassa paidan. Nähtävästi Roosan kanssa ei voi edes ajatella normaalia näyttelypäivää :D

Vielä oli edessä muutto kehälle 30 jotain ja arvosteltavaksi tuomarille Tiina Taulos. Kehän pohja oli aivan hirmuisen kova ja möykkynen, en tykännyt yhtään. Roosaa alkoi jo väsyttämään, eli loppupuolella kehää aloin esittämään sitä käsistä.
Arvostelu:
"Ryhdikkäästi esiintyvä narttu, joka voisi olla aavistuksen lyhyempi. Hyvä pää, silmät saisivat olla pienemmät ja tummemmat, sekä korvat pienemmät. Hyvä takaosa. Eturintaa saisi olla enemmän. Hyvin kiinnittynyt, mutta turhan kippura häntä. Liikkuu reippaasti. Vaaleat silmät häiritsevät ilmettä"
AVO-ERI AVK1

Ja näin jälleen. Mutta ollan tyytyväisiä ERIin koska saatiin se suomalaiselta tuomarilta (: Eiköhän tuosta Roosasta vielä se valio taistella, vaikka puoliväkisin sitten :D

Lopuksi vielä Johanna testaili Roosaa ja otettiin uudet kuvat Wiiman kanssa, kun lauantaina sää ei suosinut. Kiitokset vielä hienosta näyttelyviikonlopusta, etenkin Johannalle! Niin ja äidille tietenkin kanssa (;

Sinne, tänne ja takaisin osa 1/3

©tipsuttajat.galleria.fi

Nyt on blogissa ollut jälleen hetken hiljainen hetki, vaikka tapahtumia on riittänyt. No siitähän se hiljaisuus juuri johtuikin! Viime perjantaina lähdettiin painamaan kohti Oulua, josta tultiin sunnuntaina pois. Tiistaina lähdettiin Viroon äidin ja kummitätini kanssa, ihan vain shoppailureissulle ilman koiria. Torstaina oltiin puoliltaöin jälleen mökillä ja perjantaina lähdettiin aamusta Helsinkiin, Eukanuba Open Showhun töihin, jossa myös piipahdin JH-kehässä. Töissä oltiin myös lauantaina Summer Show KV näyttelyssä, ja sielläkin kisailtiin junnuissa. Lauantaina lähdettiin ryhmien jälkeen taas takaisin mökille ja täältä ajelin vielä sunnuntaina Amerikancockerspanielierkkariin junnuilemaan. Kiirettä siis on pitänyt :D

Nyt ollaan kuitenkin taas viettämässä leppoista elämää viimeisten lomaviikkojen ajan. Tämä viikko onkin agitreenejä lukuunottamatta tyhjää täynnä, ja sitä seuraavalla suuntana olisi viimeistä kertaa PHKP-leiri. Mihin nää junnuvuodet oikein katoavat..

Mutta aloitetaan Oulun reissusta, jonne starttasimme perjantaina 15.7. Matkaan lähdettiin aamulla ja perillä käytiin katsomassa Roosan Max (K. Big In Bowdon) poikaa B-pentueesta.Pikkupoika oli hirmuisen mukava ja nätin näköinen tapaus, harmittaa vähän ettei se toinen kives tullut alas. Myös toinen korva oli aavistuksen villi ja kevyt, mutta eipä pikku Maxia tulla kehissä näkemään, niin onpahan äijässä vähän persoonallista näköä (; Alla muutama kuva Telman ja Maxin riehunnoista, joille pitäisi tässä lähiaikoina tehdä oma kansio tuonne kuvat.fi gallerian puolelle.

Max ja Telma

Telma tahto vaan pussata

Trimmissä Maxilta katosi hännän hörhökarvat ja ukkeli on kyllä komea ♥

Myös Iineksestä tuli napattua muutama julkaisukelpoinen otos, ja muutenkin Nuhveroinen sai hymyn huulille kun neiti yltyi leikkimään pentujen kanssa karvamöttiäis lelulla. Hölmöläinen :D

Nuhveroinen

laatu ennenkaikkea

Maxin vierailun jälkeen suunnattiin hotelille ja vietettiin päivä aika rennosti. Oulussa oli meneillään jonkinsortin musiikkitapahtuma, joka oli tuonut rutkasti väkeä kaupunkiin nauttimaan hyvästä säästä. Ja kyllähän mekin rippeitä kuultiin Irinan keikasta iltalenkin yhteydessä. Täytyy kyllä myöntää sekin, että Oulu tuntui aivan ihanalta paikalta ♥

Lauantaina oli kuitenkin otettava suunta kohti ravirataa. Sää näytti inhon harmaalta, ja niinhän siinä kävi, että vettä tuli päälle ja urakalla. Vesisateet olivat kaukana ajoittaisista, kyllä sitä vettä tuli tasaiseen tahtiin kokoajan. Roosan kehän aikaan vesisade oli kuitenkin aikalailla pelkkää tihkua, mutta kyllä sekin näkyi seisotuksissa ja kehäasenteessa. Ensinäkin rouvaa tuntui suuresti ärsyttävän se, että kehään vietiin turhan tempaisten. Pöytämme oli meinaan kehästä sivussa aurinkovarjon alla, ja tosiaan en yhtään saanut tehtyä Roosan kanssa niitä perinteisiä pyörityksiä ennen kehään, kun koitettiin pitää turkki kuivana. Tuomarina oli siis Tino Pehar, Kroatiasta.

Arvostelu:
"4 years. Good sice. Bit long in loin. Exc. head, bit big eyes. Could have darker eyes.Good earset. Good topline&tailset. Very good angulations, very good movement. Exc. coat texture"
AVO-ERI AVK1

Ei siis napsahtanut SA:ta tälläkertaa, mikä jäi todella harmittamaan. Roosan esiintyminen ei mennyt ihan nappiin, pää ei noussut ihan niin ylpeillen ylös, kiitos tuo vesisade mikä tuli suoraan silmiin. Silti onhan ERI aina parempi kuin EH, eli ei tässä nyt toivoa menetetty. Kyllä se serti jostain tulee..

Rotukehän jälkeen saikin alkaa jännittämään Junior Handler hommia. Johanna ei ollut vielä ilmaantunut paikalle, joten hetken aikaa ennätin kierrellä kehiä Nean kanssa ja moikkailla tuttuja. Jossukin kuitenkin ilmaantui paikalle, eikä tarvinut enää turhaan panikoida kun pääsin huskykouluun :D Kisakaverina oli siis siperianhusky Black Happies Veronica, tutummin Wiima. Ja kyllähän tässäkin tilanteessa kävi niin, että hermoilut osoittautuivat täysin turhiksi, Wiima osoittautui aivan mahtavaksi pakkaukseksi ja aivan kuten Jossu sanoi: Wiimassa ja Roosassa on kyl hirveesti samaa vaikka rodut on ihan erilaiset!

©tipsuttajat.galleria.fi

Kehän alku ei sitten mennytkään ihan nappiin. Wiima toimi kuin unelma, mutta namitasku ei. Mokoma Lahti KVn lahjoittama vempele päätti levitä heti ensimmäisen liikekierroksen jälkeen. Pahoittelin mokaa jo kehässä ja koitin poimia kaikki kohdalle osuneet namit taskuun. Tuomari pyysikin kehäsihteereitä noukkimaan ensimmäisen yksilöarvostelun jälkeen jämät veke. Hävetti, mutta onneksi tuomari, Kristiina Ahlberg, tuntui ymmärtävän homman. Yksilöarvostelu meni ihan mukavasti, taidettiin tehdä kolmio, ja Kristiina kierteli koiraa jonkinverran. Hommat menivät ihan mukavasti (: Yhdessä liikkuessa en vain jättänyt tarpeeksi väliä edellä menevään, joten jouduin turhan paljon himmailemaan välillä, mutta tulipahan taas muisteltavaa seuraavia kehiä silmällä pitäen.

©tipsuttajat.galleria.fi

Wiiman kanssa tie vei kuitenkin viiden parhaan joukoon, josta olin jo aivan super ylpeä! Olin kuitenkin ensimmäistä kertaa ikinä kehässä ison koiran kanssa, joten pikkukoirahandleri otti taas yhden askeleen etiäppäin. Viiden parhaan kesken tuli myös koiranvaihto, sain itselleni täysin vieraan rodun, nimittäin phalènen. Minuutin verran annettiin ainaa tutustua, kunnes alettiin kiertää kehää. Onnekseni Josefina meni edellä, jolloin koirallakin oli meno eteenpäin, häntä vaan ei noussut liikkeen aikana, tosin seuraavana päivänä tajusin, että se olisi varmaan pitänyt sinne selän päälle nostaa. No, kaikkea sitä oppii (:
Sijotukset jännittivät hirmuisesti, ja loppujenlopuksi keltainen ruusuke ojennettiin meille ja olen niin ylpeä! Kehän jälkeen kävin vielä kysäisemässä palautetta, ja kärkiviisikko, ja etenkin kolmikko, oli kuulemma ollut hyvin tasaväkinen. Muuta negatiivistä ei tullut, kuin että Wiima liikkui ehkä laiskiten kolmen kärjen koirista. Pikkukoirahandleri ei aivan vielä hallitse jalkojaan, Wiima oli upea! Kiitos vielä huimasi Johanna, kun annoit minun kisata neidillä (:

Paremman kelin poseeraus Wiiman kanssa sunnuntailta
© Johanna Lahtinen

 Lauantaina ennen hotellille lähtöä meille selvisi vielä tuomarinmuutoskin. Viimehetkellä meille tulikin tuomariksi Tiina Taulos. Loppuilta menikin hotellilla tuomaritietojen tonkimiseen ja arvailuun viedäänkö Roosa kehään vai ei. No, mehän vietiin. Blogiteksti venyisi kuitenkin äärettömiin mittoihin jos kirjoittaisin kaiken tapahtuneen tähän, joten venailkaamme hetken (;
Ihme saippuasarjalopetus..

Sitä samaa vanhaa vaaleansinistä

Roosan kanssa mentiin siis Hyvinkää KR näyttelyssä jälleen kehäilemään. Sää oli kuin kasvihuoneessa, mutta vettä ei tullut missään välissä. Aurinkokinn paistoi loppupäivästä, joten keli oli ihan mukava koiranäyttelypäivälle. Ennen kehää käytiin kiertämässä nopeasti kehiä täydellisen solmuhihnan toivossa ja se löytyi! Findogsilla oli kokonainen seinämä täynnä Rescon hihnoja, myös solmuja ja sieltähän se löytyi! Hihna on kyllä suhteellisen tumma, mutta silti punertavan ruskea ja ennenkaikkea ohut. Niinpä Hyvinkäällä oli ensimmäinen kehä jossa Roosa esiintyi kultainen snake kaulassa, ja mä tykkäsin!

Esiintyminen meni muutenkin hienosti, seisomiset nappiin ja häntäkin pysyi pätevästi ylhäällä. Hirvimakkaralla taisi olla osuutta asiaan (; Liikkeesä pari kertaa nenä meinasi tippua maahan ja snakesta nyppääminen tuntui hirmuiselta niin kävin sitten noukkimassa sitä kuonoa sieltä maasta. Taidan kaivata itse enemmän harjottelua ton uuden hihnan kanssa kuin koira :D
Norfolkkeja oli kehään ilmoitettu 8, mutta yksi narttu oli poissa. Tuomarina Liettualainen Julija Aiditiene.


Arvostelu:
"Excellent type. Beautyful head. Too light eyes colour. Well put ears. Sound topline. Moves well. Perfect handling. Very good coat & grooming"
AVO-ERI AVK1 SA PN2 VARASERT

Ketuttaako? Kyllä.
PN-kehässä meinaan kuultiin se sama vanha värssy, mikä on kuultu niin monesti. "Mä niin pidän sun koirasta ja sun tavasta esittää se, mutta sen silmät ovat liian vaaleat. Niin pienen pienen pienen pieni juttu, mutta nyt näin päin." Taas oli valioituminen niin lähellä! Tietenkin pitää olla ylpeä ERIstä ja SAsta, sekä hyvästä arvostelusta. Mutta se serti.. No, turha sitä on jälkikäteen vikistä, ei riitä kun ei riitä. Kehänlaidalta saatiin kuitenkin positiivista palautetta jälleen rouva Ärrän esiintymisestä, eli kyllä se aurinko paistaa myös vaaleansiniseen ruusukekasaan (joka koostuu nyt 6 varasertistä, joista 4 on poimittu matkaan avoimesta)
Kehän lopuksi sain vaan vielä kehäsihteeriltä: "Kun sun koira seisoo täydellisesti, älä liiku!" Niin no, mähän korjailin sen häntää vain. (;

Tarkennus ei tykännyt Eddiestä.

Näyttelypäivän jälkeen startattiinkin sitten kohti Jokelaa katsomaan Telman veikkapoikaa Eddietä. Siskoa pikkasen väsytti kun näyttelypaikalla piti taas puuhata kaikenlaisten kavereiden kanssa, aina leonbergistä ja whippetistä sileäkarvaiseen kettuterrieriin.  Silti veikan kanssa jaksettiin riehua ja urakalla! Telms pyöritti veikka parkaa minkä kerkisi ja juoksi sitten aina sohvalle syömään luuta, kun Eddie ei sinne pomppinut. Kun muu porukka istui ruokapöydässä sisaruspari veteli rallia pitkin takapihaa. Mahtoi olla hyvät meiningit heillä :D Pentujen leikkitempauksen lisäksi myös trimmattiin E ja siisti poika herrasta tulikin ja rakenteestakin tykkään kovasti! Saas nähä mitä tästä parivaljakosta kehkeytyy.

Lisää kuvia kuvat.fi kansiossa
Roosa ja Telma Eddien luona kyläilemässä.

se lupailemani kisavideo

Tuo pätkä selventää kummasti viimeksi julkaistua epäselvyyden soppaa :)
Ja meillä on 20 lukijaa! Hihi kuulostaa varmaan vähältä mutta merkkaa meikäläiselle paljon, kiitos ♥