Meinasin jo kirjoittaa että hihnan päässä, kunnes tajusin että kysehän olikin agilitystä, eikä niissä puuhissa kyllä hihnoilla plärätä. Eli tyhmältä kuulostamisen riskistä huolimatta vedettään tuolla otsikolla. Ja nyt mä selitän siitä kuin se olis jotenkin olennaista? Siirrytään siis oikeaan aiheeseen, joka on valkun treenit viime torstailta. Alessa toi mukanaan kivan, juoksemista ja kaikenmaailman sutinoita sisältävän radan, joka taas rataantutustumisen jälkeen muodostui päässä ensivaikutelmaa mukavammaksi tuttavuudeksi. :)
Ensimmäinen kierros vedettiin omilla hölmöläisillä, ja Roosa toimi kivalla innolla ja liikkuikin kivasti 30cm rimoilla. Ajattelin Roon mahdollisesti olevan tavallista väsähtäneenpi, kerran oltiin treenaamassa täydet treenit edellisenä keskiviikkona, jolloin oli tosiaan se 110% virtaa mittarissa. Mutta hyvä näin, aina toi yllättä ja onneksi useinmiten positiivisesti. Isoimmaksi konnankoukku paikaksi mulle ja Roosalle muodostui An alla menevä putki. R haki meinaan vimmatusi Ata ja juoksi suoraan jalkoihin ja niiden ohi sinne päästäkseen. Kun sitten melkein otti nenästä kiinni ja saattoi puoliväkisin ja jaloilla An peittäen sinne putkelle, niin onnistui sekin homma. Tosin oli melko vääntämistä. Kepien jälkeisen hypyn ohjasin ensimmäisellä kerralla päin takalistoja, toisella kerralla sitten tulikin onnistuminen ton suhteen. Kepukoiden jälkeisen putken jälkeen olevassa hyppykuviossa olin useampaankin otteeseen vähän hukassa, persjättö myöhästyi ja olo oli semmonen perinteinen whooooot? Roosan tapauksessa loppu hypyt meni kuitenkin hyvin. Välistäveto tuli taas otettua aikas varmistellen ja vedeltiin aikamoisia makkakaarteita sinne väliin.
Vaihtokoirina mulle tuli Saanan borderterrieri Beffi, sekä Annan englanninspringerspanieli Hilkka. Beffin kanssa kompastuskiveksi ilmeni sama A ja putki hässäkkä kuin Roosallakin. Kepeillä en osannut käskyttää kyllin vaativasti, ja hyppypätkällä oletin, en ohjannut ja olin jälleen persjätössä niin ulapalla ja myöhässä. Sitten kun osasin epämääräisen huitomisen sekaan ujuttaa niitä käskyjä, niin sujui ihan sukkelaan. Musta on tullut aika viheltelijä, ainakin hyppyjen käskyjen kohdalla. Ja tulipa sitä unohdettua kaiken muun keskittymisen keskellä ratakin.
Hilkka spaanieli oli niin mamman haukku, että sen kiinnostuksen eteen sai tehdä töitä, mutta oli se muutenkin niin erilaista ohjata maksia. Jotakin ihan törttöä ponnistuspaikkaa tuli vaadittua, minkä vuoksi rimat kolisi ja urakalla. Muuten oon kyllä tyytyväinen, eiköhän tän selityksen ymmärrä paremmin tosta videosta.
Videolta löytyy myös Roosan visitoinnit muiden valkkulaisten kanssa, hianosti meni mammapärryytin :) !
Vaihtokoirina mulle tuli Saanan borderterrieri Beffi, sekä Annan englanninspringerspanieli Hilkka. Beffin kanssa kompastuskiveksi ilmeni sama A ja putki hässäkkä kuin Roosallakin. Kepeillä en osannut käskyttää kyllin vaativasti, ja hyppypätkällä oletin, en ohjannut ja olin jälleen persjätössä niin ulapalla ja myöhässä. Sitten kun osasin epämääräisen huitomisen sekaan ujuttaa niitä käskyjä, niin sujui ihan sukkelaan. Musta on tullut aika viheltelijä, ainakin hyppyjen käskyjen kohdalla. Ja tulipa sitä unohdettua kaiken muun keskittymisen keskellä ratakin.
Hilkka spaanieli oli niin mamman haukku, että sen kiinnostuksen eteen sai tehdä töitä, mutta oli se muutenkin niin erilaista ohjata maksia. Jotakin ihan törttöä ponnistuspaikkaa tuli vaadittua, minkä vuoksi rimat kolisi ja urakalla. Muuten oon kyllä tyytyväinen, eiköhän tän selityksen ymmärrä paremmin tosta videosta.
Videolta löytyy myös Roosan visitoinnit muiden valkkulaisten kanssa, hianosti meni mammapärryytin :) !
