Ja mitä tapahtui Mikkelissä ja Leedsissä?

Katriina ja Ruhveloinen Mikkelissä.
©Viivi Saarikko

Paloma Faith - 30 Minute Love Affair

Kahdet näyttelyt takana, toiset kotimaassa ja toiset täällä. Kummatkaan ei oikeen mennyt miten sitä toivoisi, mutta katsellaan uudelleen Suomessa kun palaan ja täällä koitetaan parantaa ens viikon tiistaina neljän tunnin ajomatkan päässä.

Ruuppana oli Mikkelissä kehäilemässä lihapullana Katriinan kanssa ja äiti oli kyyditsemässä. Pari kävi pyörähtämässä sekä rotukehässä, että junnujen puolella, eikä menestystä osunut juuri kumpaankaan. Rutun tauoilla varustettu ERI-putki katkesi nyt tulokseen AVO-EH AVK2. Ruuppana ei Katriinan mukaan ollut hetkittäin edes kiinnostunut nakeista, joka todellakin on jos jotain ton koiran kohdalla! Ruuva oli kuitenkin käynyt pienennetyn aamuruokansa täytteeksi popsimassa mökkitien varrelta erään mökinomistajan rapumertaan tarkoitetut, likoamassa olleet koiranruuat ja rouva oli näyttänyt näyttelypaikala hervottomalta tynnyriltä. Jotain kertoo myös se, että R oli vinkaissut pöydälle nostaessa. Esiintyminen oli kuitenkin mennyt kuulemma hyvin, eikä arvostelukaan sanonut muuta negatiivista kuin ahtaat takaliikkeet.

Junnuissa meno oli jatkunut samana, muttei sijotusta tullut. Ei myöskään jatkoon pääsyä tällä erää, kun jatkoon otettiin vain viisi sijoittujaa.

Ensi kerralla kehään vähän solakampina ja syöpömpinä (; ?

Parhaat pojat ♥

Leedsiin valmistautuminen venyi vähän pitkäksi lauantai-iltana, mutta sen olisi pitänyt venyä vieläkin pidemmäksi, sillä malttamattoman 9kk uroksen trimmaaminen kehän laidalla ei ehkä ole se helpoin homma. Messissä olivat siis nuoret geesit Claudia ja Loua, sekä norfolkit Oscar, Leo ja Liza. Geesien pesu venyi ilta yhteentoista ja Cathy ehti kahden koiran pesun välissä tekemään myös lisätrimmiä Lizalle ja Oscarille, Leon jäädessä vähemmälle. Aika kun tuntui lentävän illallisen, jälkiruuan ja siitä seuranneen juustolautasen seurassa melkoisen hyvin, kun Cathyn vanhemmat olivat käymässä. Puheenaiheet lenteli niin koirien uimarannoista, kasvitutkimukseen, ään ja öön pisteistä Piikkiöön. Ilta oli kuitenkin mahtava, eikä Claudiakaan nukahtanut kesken pesun kuten viime kerralla. Sormet on onneks vapautuneet jo ruskeista ja mustista geesinkarvoista. Seuraavana aamuna "Belleville&Ragus"-teippauksilla varustettu pakettiauto kuitenkin starttasi matkaan, vaikkakin Lesley oli jo aikaisemmin lähtenyt wichien kanssa paremman parkkipaikan toivossa. Matka näyttelypaikalle ei kestänyt kuin 40 minuuttia ja Leeds onkin lähin näyttely tälle tiimille (:

Claudia.

Ensimmäisinä kehään menivät portugeesit, muttei tuloksilla juhlittu. Itse lähinnä räpsin kuvia Belleville-koirista ja koitin saada päähäni tämän maan näyttelysääntöjä. Loua jäi narttupennuissa viimeiseksi ja Claudia voitti ainoana junnunarttuna luokkansa, muttei pärjännyt challengessa (vrt. pn-luokka). Geesien jälkeen siirryttiin folkkikaravaanin kanssa kehälle, jossa tuomari oli juuri vaihtunut wichejä varten. Ilmassa oli pientä tihkusadetta ja pystykorvaversiot oltiin siirretty telttaan, missä nurmikko oli kuitenkin vielä pidempää kuin ulkopuolella. Toivottiinkin, että folkit tuomaroitaisiin ulkona ja niinhän teltan uumenista takaisin pilvisen taivaan alle. Leo oltiin saatu trimmattua niin hyvin kun mister malttamattoman pystyi ja sain sitten asiakseni kokeilla kuinka pikkumies mulla toimisi. Liikkeet olivat alkutreeneistä melkoista "kaveri tuolla, kaveri täällä!"-hihhulointia, mutta seisotuksissa oli ideaa. Vinkuhiiri oli kuitenkin sen verran kiva, että kehän ulkopuolella suostuttiin sen perässä toheltamaan, ennen viimehetken lepotaukoa ennen kehään.

Liza.

Vielä ennen tosikoitosta oli tarkoitus testata pöytä Leon kanssa, kunnes tajuttiin tuomarin jatkavan urakkaansa folkeilla ulkona, eikä meillä ollut numerolappuja haettuna. Ei muuta kun trimmaus poikki ja pinkomaan teltalle etsimään numeroita. Hetken kun ramppasi niin oikeat laput löytyivät ja päästiin takaisin. Tässä vaiheessa ei tosin voinut enää pöytätreenistä haaveilla, kun kehäsihteeri alkoi jo ottaa uudestaan tavaroita pois kansiosta, jotta kehä voisi jatkua. Turkki siis kuntoon ja sisälle säheltämään.

Leo seisoi alkukehästä varsin nätisti, välillä takapuoli painoi liikaa. Liikkeissä virtaa oli saada edellä oleva bläkkäri kiinni, mutta pääosin liikkeet olivat varsin nättejä. Yksilöarvostelussa liikkeet eivät olleet se ongelma, vaan iki-iloinen poika oli pöydällä todellinen väkkärä. eikä pysynyt sekuntia pidempään paikoillaan. Luokkasijoitus oli kolmesta urospennusta kolmas, mutta tuomari sanoi luokan olleen kova ja tämän pennun päivien vielä tulevan. Tiedä sitten tahtoiko vaan tsempata meikäläistä, mutta superpoikahan Leo on! Oon aivan ihastunut siihen ♥

Sivuntäytettä ryhmäkehästä.

Oscar päätyi loppujenlopuksi reserveen (vrt. pu2) ja Liza oli paras narttu ja VSP. Sertejä, tai tickettejä, ei kuitenkaan folkeille jaettu, joten Liza ei vielä saanut valiotitteliään. Ellen aivan väärin muista neidillä on nyt kerättynä 4 sertiä, mikä on hyvin pennulle. Viimeinen (kolmas) serti tulee saada yli 12kk iässä. Toivottavasti tärppää ensi tiistaina, en todellakaan muista mikä näyttely silloin odottaakaan, mutta ticketit ovat folkeille jaossa.

Mutta jotta voin vielä jaaritella lisää näyttelystä, niin kaikkien kehien jälkeen tapasin ihmisen kenet tosiaan tahdoinkin täällä tavata! Nimittäin Liz Cartledgen, eli tuomarin jonka kautta Englantiin pääsin. Ensireaktio oli Lizin  nähdessä epämääränen heiluminen ja kyselin Ediltä onko tuolla Liz vai näänkö päin honkia. Ed kuitenkin pyöritteli ihmeissään päätään ja lopulta tilanne päätyi siihen että Liz pongasi minut: "You are here!" Hämmennys iski kun en odottanut hänen todellakaan muistavan mun naamaa vuoden takaa. Pienen höpöttelytuokion ehdin Lizin kanssa pitää ja hän oli sitä mieltä etten olisi parempaan opinahjoon täällä voinut päästä. Mahtavaa on kyllä ollutkin, en tahdo edes ajatella että oon juuri ylittänyt puolivälin tätä reissua ♥

Sivuntäytettä BIS-kehästä.

Mutta nyt nuhanenä kuittaa. Oon ollut kipeenä viime lauantaista, sunnuntaina tää alko meneen pahemmaks ja kähisin jo ihan mukavasti näyttelypaikalla. Eilen (tai melkein toissapäivänä kun katsoo kelloa) tein myös ekan päivän kenneltöitä ihan itsekseni, kun Janet aloitti lomansa. Ainakin tuntuu siltä etten unohtanut mitään oleellista. Sen sijaan sain oman suihkun ennen alkaneita vesisateita, kun vesikuppia letkulla täyttäessä kaksi folkkineitiä tahtoi osallistua hyppäämällä käsiten päälle. Letkun päässä oleva suutinhommeli (mikä ikinä sen nimi onkaan, se mistä se sammuu ja menee taas päälle ilman että täytyy kääntää hanaa) rävähti irti ja eipäs sitä saanut aloilleen niin helposti. Ei muuta kun vesiletku kukkapenkkiin ja irronnut osanen mukaan, takaisin talolle ja sulkemaan hana. Sen jälkeen osaset takaisin paikalleen ja kyllä se ainakin tähän asti on kestänyt yhtenä palasena. Tarttee välillä huumorintajua tää kennelhomma, kun löytää itsensä läpimärkänä katoksesta rävähtäneen vesiletkun kanssa :D
Tiistainakin tarvittiin huumoria kun onnistuin kaatamaan kotikoirien ruuat päälleni. Onneksi ei niissä ollut lihaa tai muuta ihanuuksia, vaikka kyllä Maya oli nuuskuttamassa mun farkkuja varsin kiinnostuneena tapahtuman jälkeen. Kuulostan varmaan epätoivoisimmalta kenneltyöntekijältä ikinä, mutta oon mä välillä tainnu onnistuakkin :D

ps. jälkikäteen puuskututti kun en ostanut tätä numerolapunpidikettä Leedsistä. Metsästys alkakoon.

Haasteen ohella the turistin räpsyjä Snaithista.

Panic! At The Disco - Nine In The Afternoon

Maisan ja Madden blogista viskeltiin meille tämämmöinen haaste ja eiköhän se pidä tehdä pois alta näin viimehetkillä ennen nukkumaanmenoa, kun akku vetelee pikkuläppärissä viimeisiään. Samalla isketään kehiin myös kuvat pikkupikku Snaithin keskustasta. Oon kävässy myös Selbyssä, mutta sinne ei ennättänyt kamera mukaan. Ehkäpä seuraavalla kerralla sitten :) Mutta tuo kirkko tosiaan on hirmuisen vanha, infotaulusta kattottuna ois ollu mahtavaa päästä myös sisälle, mutta eikös siellä ollut joku opiskelijahärpäköinti samaan aikaan ja kirkko muuten suljettuna. Mutta hulppea se oli ulkopuoleltakin! Vettä ei edes tullut niskaan odottelun Cathyn ja Hannahin aikana, vaikka taivas siltä näyttikin.
Mutta itse haasteeseen.

Jokaisen haastetun täytyy vastata niihin viiteen kysymykseen, jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa. Valitse sitten 5 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 5 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait tämän.

1. Miten päädyit kyseeseen rotuun?

No, mähän en tähän päätynyt oikeestaan mitenkään, lähinnä ihastuin ajatukseen jonka äiti laittoi ilmoille. Kymmenen vuoden koiratauon jälkeen äiti päätti vihdoista viimein hankkia koiran ja rotu oli tainnut olla päätettynä jo kauan aikaa sitten. Pieni innokas kuudesluokkalainen (lue: itse kirjuri) ihastui oikopäätä pentumaisen näköiseen terrieriin ja eiköhän se ollut siinä. Suotta en kuitenkaan ihastunut, sen voin sanoa varmaksi! Eli hyvin osasit päättää äiti ♥

2. Onko koiran kanssa sattunut koskaan noloja kommelluksia?

Noloja kommelluksia.. Näyttelyissähän sitä on sattunut varmaan ties mitä, samoin kun koiraelämästä saatujen kavereiden kanssa, mutta mitähän mä oisin sohlannu koirien kanssa. Päällimmäisenä nyt tulee mieleen se, kuinka kokeilin messarissa 2010 erästä isoa ibizanpodengoa ja käytävällä juostessa olin törmätä Valentina Popovaan ja johonkin skottiin joka hänellä oli hihnassa. "Yhteistyö" kuitenkin pelitti sen verran että nostin oman käden hihnoineen päivineen ylös ja Popova kumartui alas mennen käden alka. Sen jälkeen tasan katsoin minne päin juoksin.

3. Käyttekö koiran kanssa paljon yleisillä paikoilla?

Eipä juuri, mitä nyt reissaamisen takia tulee piipahdettua rautatieasemilla tms. mutta ei olla menty yleisille paikoille "haistelemaan ilmaa" tai tekeen sen koommin häiriötreeniäkään. Toisinaan on käynyt mielessä viedä koiraa kakarana vähän silmäileen isoa maailmaa, mutta eipä oo tullut tehtyä ja hyvin on mennyt ilmankin. 

4. Millainen koirasi on harrastuskoirana?

Hmm... Roosa nyt on ainakin omaan folkkimaiseen tapaansa melko monipuolinen, mutta niinkun nyt yleensäkkin folkin kanssa ei voi ottaa asioita turhan vakavasti. Putte, Roosa siis, on kuitenkin koira joka antaa kaikkensa lajiin silloin kun sitä huvittaa. Toisin sanoen silloin kun palkka on tarpeeksi hyvä. Ruhvelon kanssa ei juuri tartte miettiä mimmonen päivä sillä on jos ollaan menossa kehään. Agissa väsymys kyllä näkyy, mutta ei siinäkään lajissa tarvitse olla varpaillaan. Iines ja Telma eivät niin monipuolisesti olekkaan mitään juuri harrastaneet kuin Rutu. Iines kyllä tykkää tehdä yhtä jos toista, kunhan sen itsevarmuutta vähän pönkittää. Agi meni hyvin kunnes rojahti itseluottamus ja toista kertaa en ajanpuutteen takia alkanut sitä sitten rakentelemaan. Telma taas on toisinaan kunnon puhuri: "Väyväyväy" joka asiaan kun homma ei toimi niinkuin tykkää. Ja jos namia tai lelua ei tule, niin temmotaan sitten sitä näyttelyhihnaa. Huippu kakara ♥ Joitakin asioita tehdessä se taas miettii hirmu tarkkaan kuinka pitäisikään toimia. Olisitte nähneet neidin ekat takaakierrot siivekkeillä.. :D

5. Millainen koirasi on luonteeltaan?
Yllä nyt tulikin jo mainittua joitakin luonteenpiirteitä, mutta jos kolmikkoa tahtoo vertailla niin Roosa on se kovin, Iines pehmein ja Telma siitä välistä. Nunu on se joka uskoo, Rutu uskoo kun on pakko ja Telma se piut ja paut juuri välittää vaikka heiluisit palvikinkun kanssa ja koittaisit saada neidin autoon.

Kysymykset seuraaville.
1. Mitä "ei niin fiksuja" tapoja koirallasi on tai onko se tehnyt muuten vaan jotain vähän vähäjärkistä?
2. Onko koiraharrastus vienyt sinua ulkomaille? Minne tai minne haluaisit sen varjolla vielä mennä?
3. Mikä on mieleenpainuvin muistosi koiraharrastuksen parissa?
4. Onko sinulla jokin koiriin liittyvä tarvike mitä ilman ei voisi elää?
5. Mitä koiriin liittyvää ohjelmaa on kalenteriin varattuna ensi kuulle?


Haaste lähtee Junille, Annalle, Alessalle, Saralle ja Katriinalle.

Ainakin yksi aurinkoinen päivä.

Fool's Garden - Lemon Tree

Alkuviikosta sää suosi, sillä aurinko pysyi poissa porottamasta lähes koko kenneltöiden ajan, mutta tuli sitten loppupäiväksi ilmoille kun saatiin Janetin kanssa työt loppuun. Eipä tarvinnut miettiä kauaa mitä sitä tekisi vaan tuotiin ainokainen pikkuherra Hannahin kanssa tulos ja räpsittiin muutama otos. Lisäksi linssiin ajautui Cream, mun sydämen vallannut talossa asusteleva norwichi, sekä geesit. Vuorossa siis aurinkoisen päivän kuvaoksennus, pysykää taas pinnalla!

Huh, siinä se. Lopussa tosiaan ihanainen Cream ♥ Kaikki kuvat ovat kyllä valitettavasti muokkaamattomia kaikilla mahdollisilla tavoilla, ainoastaan imgur on niitä pienentänyt (nähtävästi pystykuva kutistui vähän liiaksikin..). Pikkuläppärillä kun ei ole edes ohjelmaa jolla niitä rajailla. Tai onhan tuolla ehkä se paint, mutta oon pirun laiska yrittään väsään sillä mitään. Mutta ensi viikonloppuna on edessä eka näyttely Leedsissä! Mahtavuutta!

"Airra or Ira?"

Kaksi päiväa takana ja fiilis on hyvä! Lento Helsingistä Manchesteriin oli ehkä yksi helpoimmista ikinä, ainoastaan pisti irvistyttämään tämä Finnairin uusi kokeilu siitä, ettei normipaikoille jaettu aamupalaa vaan deli-lista, josta sitten otti tai jätti ottamatta. Jos oisin tiennyt ton, oisin loogisesti ostanut jotain muutakin kuin purkkaa ja laten kentältä. No, koneessa hörpin mangosmoothien, joka kylläkin oli ihan jees. Ehkä vaan parempi etten ahminut turhaksi. Kentällä passintarkastuksessa tarkastajat naureskeli kuinka Helsingin kone oli ajoissa. “Tuletko Tukholmasta vai Helsingistä?” “Helsingistä” “Te olitte kyllä nopeita tänään”. Kone oli jopa parikymmentä minuuttia aikataulustaan edellä laskeutuessaan! Kentällä vastassa oli Ed nimilapun kanssa, joten kentältä pääseminen oli hyvin hanskassa.

Huoneeni täällä Englannin päässä. Love it ♥

Nyt takana on pari päivää ja kenneltöihin on tullu tutustuttua viikolla kenneltyöt hoitavan Janetin kanssa. Siivoomista, kuppien putsaamista, ruokkimista ja petipehmusteiden vaihtoa kyllä riittää tässä melkoisen kokoisessa porukassa. Koirien lukumäärää en osaa tästä lonkalta heittää, en edes arvata tai voisi mennä ihan pusikoihin, mutta portugeesejä on kolme, kaikki asuvat sisällä, lisäksi sisällä on pari vanhusta ja myöskin vähän vanhemmat kaksi folkkia ja kaksi wichiä. Kenneltilat ovat aivan pihapiirissä, joten ei tartte aamulla minnekään suunnata vaan tallustella pitkin pihaa hoitamassa hommia.

Mun nimen lausuminen on ollut lähinnä huvittava kysymysmerkki. Ira on taipunut useimmiten Airaksi, Lesley olikin kysellyt Cathyltä äännetäänkö mun nimessä ii iinä vai aina. Kuulostaapa sekavalta näin kirjoitettuna. Tiskatessa siinä tulikin keskusteltua siitä kuinka kummallisesti missäkin nimiä lausutaan. Esimerkkeinä taisivat olla ainakin Ruotsi , sekä jonkin alue Englannista mitä en tietenkään tähän hätään muista.

Vielä olisi tarkoitus tehdä suomeksi lista kaikista ruokajutuista ja kenneltiloista joissa porukka asustaa. Vain pari hassua tarttui tänään nimittäin mieleen. Emma, Paris, Oscar, Hero, pennut molemmin puolin ovat ainoat joiden paikan muistan kunnolla. Ja tietysti sitä muistaa pennut pentuhuoneesta   ♥  Yksi valloittava folkkiurospentu on aivan mahtava persoona, näin sen ensikertaa jo maanantaina kun pikkumies tuotiin keittiöön hälinään tottumaan. Lisäksi pentuhuoneessa on neljä n. kolmeviikkoista wichipentua, sekä neljän päivän ikäiset wichipennut. Oma pentukuume kuin vain kasvaa! Onneksi Iines on mitä varmimmin lähdössä reissuun Norjaan, kun äiti kerran sai Annenkin kiinni. Nähtävästi ajauduin sen verran Suomen uutisiin, että mainittakoon Mikkelin koiramäärän yllättäneen. Ilmottautuneita norfolkkeja 16! Taisi pari muutakin ajatella “ei sinne Mikkeliin jaksa moni lähteä.” Roosa on kuitenkin kehäilemässä ja pidän sormet ja varpaat pystyssä että rouva menisi hyvin.

Karppien kanssa toivotetaan oikeen hyvää yötä ja toivottavasti sään puolesta parempaan päin kääntyvää kesän jatkoa! Tänne olisi kai luvassa vähän parempaa säätä viikonlopuksi, mutte uskotaan vasta kun nähdään.