Ja mitä tapahtui Mikkelissä ja Leedsissä?

Katriina ja Ruhveloinen Mikkelissä.
©Viivi Saarikko

Paloma Faith - 30 Minute Love Affair

Kahdet näyttelyt takana, toiset kotimaassa ja toiset täällä. Kummatkaan ei oikeen mennyt miten sitä toivoisi, mutta katsellaan uudelleen Suomessa kun palaan ja täällä koitetaan parantaa ens viikon tiistaina neljän tunnin ajomatkan päässä.

Ruuppana oli Mikkelissä kehäilemässä lihapullana Katriinan kanssa ja äiti oli kyyditsemässä. Pari kävi pyörähtämässä sekä rotukehässä, että junnujen puolella, eikä menestystä osunut juuri kumpaankaan. Rutun tauoilla varustettu ERI-putki katkesi nyt tulokseen AVO-EH AVK2. Ruuppana ei Katriinan mukaan ollut hetkittäin edes kiinnostunut nakeista, joka todellakin on jos jotain ton koiran kohdalla! Ruuva oli kuitenkin käynyt pienennetyn aamuruokansa täytteeksi popsimassa mökkitien varrelta erään mökinomistajan rapumertaan tarkoitetut, likoamassa olleet koiranruuat ja rouva oli näyttänyt näyttelypaikala hervottomalta tynnyriltä. Jotain kertoo myös se, että R oli vinkaissut pöydälle nostaessa. Esiintyminen oli kuitenkin mennyt kuulemma hyvin, eikä arvostelukaan sanonut muuta negatiivista kuin ahtaat takaliikkeet.

Junnuissa meno oli jatkunut samana, muttei sijotusta tullut. Ei myöskään jatkoon pääsyä tällä erää, kun jatkoon otettiin vain viisi sijoittujaa.

Ensi kerralla kehään vähän solakampina ja syöpömpinä (; ?

Parhaat pojat ♥

Leedsiin valmistautuminen venyi vähän pitkäksi lauantai-iltana, mutta sen olisi pitänyt venyä vieläkin pidemmäksi, sillä malttamattoman 9kk uroksen trimmaaminen kehän laidalla ei ehkä ole se helpoin homma. Messissä olivat siis nuoret geesit Claudia ja Loua, sekä norfolkit Oscar, Leo ja Liza. Geesien pesu venyi ilta yhteentoista ja Cathy ehti kahden koiran pesun välissä tekemään myös lisätrimmiä Lizalle ja Oscarille, Leon jäädessä vähemmälle. Aika kun tuntui lentävän illallisen, jälkiruuan ja siitä seuranneen juustolautasen seurassa melkoisen hyvin, kun Cathyn vanhemmat olivat käymässä. Puheenaiheet lenteli niin koirien uimarannoista, kasvitutkimukseen, ään ja öön pisteistä Piikkiöön. Ilta oli kuitenkin mahtava, eikä Claudiakaan nukahtanut kesken pesun kuten viime kerralla. Sormet on onneks vapautuneet jo ruskeista ja mustista geesinkarvoista. Seuraavana aamuna "Belleville&Ragus"-teippauksilla varustettu pakettiauto kuitenkin starttasi matkaan, vaikkakin Lesley oli jo aikaisemmin lähtenyt wichien kanssa paremman parkkipaikan toivossa. Matka näyttelypaikalle ei kestänyt kuin 40 minuuttia ja Leeds onkin lähin näyttely tälle tiimille (:

Claudia.

Ensimmäisinä kehään menivät portugeesit, muttei tuloksilla juhlittu. Itse lähinnä räpsin kuvia Belleville-koirista ja koitin saada päähäni tämän maan näyttelysääntöjä. Loua jäi narttupennuissa viimeiseksi ja Claudia voitti ainoana junnunarttuna luokkansa, muttei pärjännyt challengessa (vrt. pn-luokka). Geesien jälkeen siirryttiin folkkikaravaanin kanssa kehälle, jossa tuomari oli juuri vaihtunut wichejä varten. Ilmassa oli pientä tihkusadetta ja pystykorvaversiot oltiin siirretty telttaan, missä nurmikko oli kuitenkin vielä pidempää kuin ulkopuolella. Toivottiinkin, että folkit tuomaroitaisiin ulkona ja niinhän teltan uumenista takaisin pilvisen taivaan alle. Leo oltiin saatu trimmattua niin hyvin kun mister malttamattoman pystyi ja sain sitten asiakseni kokeilla kuinka pikkumies mulla toimisi. Liikkeet olivat alkutreeneistä melkoista "kaveri tuolla, kaveri täällä!"-hihhulointia, mutta seisotuksissa oli ideaa. Vinkuhiiri oli kuitenkin sen verran kiva, että kehän ulkopuolella suostuttiin sen perässä toheltamaan, ennen viimehetken lepotaukoa ennen kehään.

Liza.

Vielä ennen tosikoitosta oli tarkoitus testata pöytä Leon kanssa, kunnes tajuttiin tuomarin jatkavan urakkaansa folkeilla ulkona, eikä meillä ollut numerolappuja haettuna. Ei muuta kun trimmaus poikki ja pinkomaan teltalle etsimään numeroita. Hetken kun ramppasi niin oikeat laput löytyivät ja päästiin takaisin. Tässä vaiheessa ei tosin voinut enää pöytätreenistä haaveilla, kun kehäsihteeri alkoi jo ottaa uudestaan tavaroita pois kansiosta, jotta kehä voisi jatkua. Turkki siis kuntoon ja sisälle säheltämään.

Leo seisoi alkukehästä varsin nätisti, välillä takapuoli painoi liikaa. Liikkeissä virtaa oli saada edellä oleva bläkkäri kiinni, mutta pääosin liikkeet olivat varsin nättejä. Yksilöarvostelussa liikkeet eivät olleet se ongelma, vaan iki-iloinen poika oli pöydällä todellinen väkkärä. eikä pysynyt sekuntia pidempään paikoillaan. Luokkasijoitus oli kolmesta urospennusta kolmas, mutta tuomari sanoi luokan olleen kova ja tämän pennun päivien vielä tulevan. Tiedä sitten tahtoiko vaan tsempata meikäläistä, mutta superpoikahan Leo on! Oon aivan ihastunut siihen ♥

Sivuntäytettä ryhmäkehästä.

Oscar päätyi loppujenlopuksi reserveen (vrt. pu2) ja Liza oli paras narttu ja VSP. Sertejä, tai tickettejä, ei kuitenkaan folkeille jaettu, joten Liza ei vielä saanut valiotitteliään. Ellen aivan väärin muista neidillä on nyt kerättynä 4 sertiä, mikä on hyvin pennulle. Viimeinen (kolmas) serti tulee saada yli 12kk iässä. Toivottavasti tärppää ensi tiistaina, en todellakaan muista mikä näyttely silloin odottaakaan, mutta ticketit ovat folkeille jaossa.

Mutta jotta voin vielä jaaritella lisää näyttelystä, niin kaikkien kehien jälkeen tapasin ihmisen kenet tosiaan tahdoinkin täällä tavata! Nimittäin Liz Cartledgen, eli tuomarin jonka kautta Englantiin pääsin. Ensireaktio oli Lizin  nähdessä epämääränen heiluminen ja kyselin Ediltä onko tuolla Liz vai näänkö päin honkia. Ed kuitenkin pyöritteli ihmeissään päätään ja lopulta tilanne päätyi siihen että Liz pongasi minut: "You are here!" Hämmennys iski kun en odottanut hänen todellakaan muistavan mun naamaa vuoden takaa. Pienen höpöttelytuokion ehdin Lizin kanssa pitää ja hän oli sitä mieltä etten olisi parempaan opinahjoon täällä voinut päästä. Mahtavaa on kyllä ollutkin, en tahdo edes ajatella että oon juuri ylittänyt puolivälin tätä reissua ♥

Sivuntäytettä BIS-kehästä.

Mutta nyt nuhanenä kuittaa. Oon ollut kipeenä viime lauantaista, sunnuntaina tää alko meneen pahemmaks ja kähisin jo ihan mukavasti näyttelypaikalla. Eilen (tai melkein toissapäivänä kun katsoo kelloa) tein myös ekan päivän kenneltöitä ihan itsekseni, kun Janet aloitti lomansa. Ainakin tuntuu siltä etten unohtanut mitään oleellista. Sen sijaan sain oman suihkun ennen alkaneita vesisateita, kun vesikuppia letkulla täyttäessä kaksi folkkineitiä tahtoi osallistua hyppäämällä käsiten päälle. Letkun päässä oleva suutinhommeli (mikä ikinä sen nimi onkaan, se mistä se sammuu ja menee taas päälle ilman että täytyy kääntää hanaa) rävähti irti ja eipäs sitä saanut aloilleen niin helposti. Ei muuta kun vesiletku kukkapenkkiin ja irronnut osanen mukaan, takaisin talolle ja sulkemaan hana. Sen jälkeen osaset takaisin paikalleen ja kyllä se ainakin tähän asti on kestänyt yhtenä palasena. Tarttee välillä huumorintajua tää kennelhomma, kun löytää itsensä läpimärkänä katoksesta rävähtäneen vesiletkun kanssa :D
Tiistainakin tarvittiin huumoria kun onnistuin kaatamaan kotikoirien ruuat päälleni. Onneksi ei niissä ollut lihaa tai muuta ihanuuksia, vaikka kyllä Maya oli nuuskuttamassa mun farkkuja varsin kiinnostuneena tapahtuman jälkeen. Kuulostan varmaan epätoivoisimmalta kenneltyöntekijältä ikinä, mutta oon mä välillä tainnu onnistuakkin :D

ps. jälkikäteen puuskututti kun en ostanut tätä numerolapunpidikettä Leedsistä. Metsästys alkakoon.