Päivitys on jäänyt ihan vaan yhdestä syystä: En haluu tehä tätä päivitystä.
On ihan takapuolesta kirjottaa jostain mistä ei tahdo. Okei onhan tässä postauksessa höpinää myös Walesin Kennel Clubin näyttelystä, mutta samalla myös joutuu kertomaan vikasta päivästä ja lähdöstään. Suomessa alkoi taas koulu, kahdet (hyvät!!) treenit ja terri-eri on takana, joten eiköhän tää tästä vielä elämäks muutu. YTL ei päivämäärinään helpottanu mun maaliskuisia suunnitelmia, jotka kuitenkin varmaan toteutetaan jos konkurssi antaa myöden.
Walesiin suunnattiin Bournemouthin tiimillä eli portugeesit, Oscar, Dinkey ja Liza. Näyttely oli tuloksiltaan vielä jännempi kuin aikaisemmat, sillä Oscar oli avoimen luokan kolmas, Liza voitti juniorit ja Dinkey oli limit-luokan toinen. Portugeesikehän aikaan olin Hannahin kanssa käväisemässä wichikehällä ja kojuilla. Andrea nappasi CC:n ja näin sai ensimmäisen wichivalion kotiinsa! Samalla juhlistettiin myös synttäreitä ja kakun lisäksi korkattiin shamppanja ja kuohari, sekä rapistettiin auki sipsipussit. Tän jälkeen tein vielä Hannahin kanssa ständitsekkauksen, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Vähiin jäi ostokset tosiaan koirarintamalla, mutta eipä mulla pahemmin ollut mitään mielessäkään. Kuvia en napsinut navettanäyttelystä, mutta kehässä pyörähdin Dinkeyn kanssa. Meno oli paljon parempaa kuin Bournemouthissa, mutta kun neiti pongasi Cathyn, piti vaihtaa nopeesti esittäjä sijoitusten ajaksi. Tästä jäi kuitenkin paljon parempi fiilis kun muista handlaussysteemeistä. Reissu oli kuitenkin mahtava, kuten kaikki näyttelymatkat, vaikkeivat ne ole tuloksilla juhlineetkaan ♥
Kokeilumielessä koostevideota, johon en viittiny tekijänoikeuksia ajatellen iskee taustamusiikiksi tuota ylläolevaa biisiä. Joten laittakaa biisi soimaan videon alkaessa taustalle, siihen se video on tehty!
Sitten tuli sunnuntai, aivan liian nopeasti. Aamulla heitin viimeisiä pyykkejä pesukoneeseen, putsasin kumisaappaat ja nieleskelin kyyneleitä.Tutkiskelin Cathyn tuomia lehtiä ja muita vanhoja folkkijuttuja. Pakkaaminen oli tuttuun tapaan mitä raivostuttavinta hommaa ja kun illalla olin saanut Jessien trimmauksen valmiiksi punnitsin laukkuja ihan perinteisellä vaa'alla lähempänä puoltayötä. Ylipainoisiahan ne laukut olivat, mutta päätin tunkea vielä varmuuden vuoksi lisää ylipainoa käsimatkatavaroihin. Lopputulemana se, että vaaka näytti painoa ruumaan menevälle laukulle 23,4kg (raja 23kg) ja käsimatkatavaralaukulle 12,2kg (koneeseen vain yksi laukku, joka saa painaa 8kg).
Maanantaiaamu oli taas aikainen ja myös itkuntäyteinen. Hannah heräsi sanomaan mulle heipat ja antamaan lisää nenäliinoja. En tiedä montako kertaa halasin Cathya mun liian kuuman kahvin juomisen yhteydessä ja lähtökin myöhästyi sen kahvilurjuksen takia. Nenäliinoille tuli käyttöä myös autossa, vaikka sitä yrittikin suuremmat itkut pitää mahassa. Tällänen tunnetörppö sitä vaan on.
Ja kentällä se heavy-tarra siihen laukkuun iskettiin, mutta lisämaksuilta säästyin. Kun laukku meni ylipainon puolelle mua pyydettiin punnitsemaan käsimatkatavarat ja nehän ne vasta yli menivätkin. Käsimatkatavarat oltiin jo laittamassa ruumaan, kun multa kysyttiin onko siellä tietokonelaukkua. Eihän siellä ollut kuin kameralaukku, mutta tietokone oli laukussa. Niinpä kiskoin kameralaukun pois ja homma oli sillä ok ja se ylipainoinenkin käsimatkatavara sai tulla mukaan koneeseen. Huhhuh..
Kentällä sain tapettua melkosen lahjakkaasti aikaa porttipaniikista huolimatta. Tän matkustelukokemuksen aikana kun on tottunut siihen, että portti lukee jo lipussa, mutta nyt se ei tehnytkään niin. Portti ilmotettiin noin kaksikymmentä minuuttia ennen portin aukeamista, eli eihän siinä paniikkia ollut, mutta pieni epäilys jostain kammottavasta nousi kun kenttä oli täysin vieras. Edellisestä oppineena kahmin myös eväät ittelleni koneeseen. Rakastan noita Englannin kolmioleipiä ♥ Ei mitää majoneesi mössöjä!
Lento meni mainiosti ja kentällä vastassa oli äiti ja oma mörsseri Roosa ♥ Kunnon aamulenkin sitä vaan sai marssia lentokentällä kun bussikuljetus koneesta toi matkustajat portille 37 tai mikäs se olikaan ja marssittiin koko terminaalin läpi. Vanhasta tottumuksesta äitikin oli parkkeeranut auton ykkösterminaalille, joten matka taittui vielä hetken kävellen. Kyllähän se lähtö harmitti vietävästi, mutta toisaalta on hienoa päästä kotiin. Cathy kuitenkin kertoi, että oon aina tervetullut takaisin heidän luokseen ja seuraavaa visiittiä odotan enemmän kuin innolla!
Joten tiivistetysti englanniksi:
Thanks for everything Cathy! ♥
On ihan takapuolesta kirjottaa jostain mistä ei tahdo. Okei onhan tässä postauksessa höpinää myös Walesin Kennel Clubin näyttelystä, mutta samalla myös joutuu kertomaan vikasta päivästä ja lähdöstään. Suomessa alkoi taas koulu, kahdet (hyvät!!) treenit ja terri-eri on takana, joten eiköhän tää tästä vielä elämäks muutu. YTL ei päivämäärinään helpottanu mun maaliskuisia suunnitelmia, jotka kuitenkin varmaan toteutetaan jos konkurssi antaa myöden.
Walesiin suunnattiin Bournemouthin tiimillä eli portugeesit, Oscar, Dinkey ja Liza. Näyttely oli tuloksiltaan vielä jännempi kuin aikaisemmat, sillä Oscar oli avoimen luokan kolmas, Liza voitti juniorit ja Dinkey oli limit-luokan toinen. Portugeesikehän aikaan olin Hannahin kanssa käväisemässä wichikehällä ja kojuilla. Andrea nappasi CC:n ja näin sai ensimmäisen wichivalion kotiinsa! Samalla juhlistettiin myös synttäreitä ja kakun lisäksi korkattiin shamppanja ja kuohari, sekä rapistettiin auki sipsipussit. Tän jälkeen tein vielä Hannahin kanssa ständitsekkauksen, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Vähiin jäi ostokset tosiaan koirarintamalla, mutta eipä mulla pahemmin ollut mitään mielessäkään. Kuvia en napsinut navettanäyttelystä, mutta kehässä pyörähdin Dinkeyn kanssa. Meno oli paljon parempaa kuin Bournemouthissa, mutta kun neiti pongasi Cathyn, piti vaihtaa nopeesti esittäjä sijoitusten ajaksi. Tästä jäi kuitenkin paljon parempi fiilis kun muista handlaussysteemeistä. Reissu oli kuitenkin mahtava, kuten kaikki näyttelymatkat, vaikkeivat ne ole tuloksilla juhlineetkaan ♥
Kokeilumielessä koostevideota, johon en viittiny tekijänoikeuksia ajatellen iskee taustamusiikiksi tuota ylläolevaa biisiä. Joten laittakaa biisi soimaan videon alkaessa taustalle, siihen se video on tehty!
Sitten tuli sunnuntai, aivan liian nopeasti. Aamulla heitin viimeisiä pyykkejä pesukoneeseen, putsasin kumisaappaat ja nieleskelin kyyneleitä.Tutkiskelin Cathyn tuomia lehtiä ja muita vanhoja folkkijuttuja. Pakkaaminen oli tuttuun tapaan mitä raivostuttavinta hommaa ja kun illalla olin saanut Jessien trimmauksen valmiiksi punnitsin laukkuja ihan perinteisellä vaa'alla lähempänä puoltayötä. Ylipainoisiahan ne laukut olivat, mutta päätin tunkea vielä varmuuden vuoksi lisää ylipainoa käsimatkatavaroihin. Lopputulemana se, että vaaka näytti painoa ruumaan menevälle laukulle 23,4kg (raja 23kg) ja käsimatkatavaralaukulle 12,2kg (koneeseen vain yksi laukku, joka saa painaa 8kg).
Maanantaiaamu oli taas aikainen ja myös itkuntäyteinen. Hannah heräsi sanomaan mulle heipat ja antamaan lisää nenäliinoja. En tiedä montako kertaa halasin Cathya mun liian kuuman kahvin juomisen yhteydessä ja lähtökin myöhästyi sen kahvilurjuksen takia. Nenäliinoille tuli käyttöä myös autossa, vaikka sitä yrittikin suuremmat itkut pitää mahassa. Tällänen tunnetörppö sitä vaan on.
Ja kentällä se heavy-tarra siihen laukkuun iskettiin, mutta lisämaksuilta säästyin. Kun laukku meni ylipainon puolelle mua pyydettiin punnitsemaan käsimatkatavarat ja nehän ne vasta yli menivätkin. Käsimatkatavarat oltiin jo laittamassa ruumaan, kun multa kysyttiin onko siellä tietokonelaukkua. Eihän siellä ollut kuin kameralaukku, mutta tietokone oli laukussa. Niinpä kiskoin kameralaukun pois ja homma oli sillä ok ja se ylipainoinenkin käsimatkatavara sai tulla mukaan koneeseen. Huhhuh..
Kentällä sain tapettua melkosen lahjakkaasti aikaa porttipaniikista huolimatta. Tän matkustelukokemuksen aikana kun on tottunut siihen, että portti lukee jo lipussa, mutta nyt se ei tehnytkään niin. Portti ilmotettiin noin kaksikymmentä minuuttia ennen portin aukeamista, eli eihän siinä paniikkia ollut, mutta pieni epäilys jostain kammottavasta nousi kun kenttä oli täysin vieras. Edellisestä oppineena kahmin myös eväät ittelleni koneeseen. Rakastan noita Englannin kolmioleipiä ♥ Ei mitää majoneesi mössöjä!
Lento meni mainiosti ja kentällä vastassa oli äiti ja oma mörsseri Roosa ♥ Kunnon aamulenkin sitä vaan sai marssia lentokentällä kun bussikuljetus koneesta toi matkustajat portille 37 tai mikäs se olikaan ja marssittiin koko terminaalin läpi. Vanhasta tottumuksesta äitikin oli parkkeeranut auton ykkösterminaalille, joten matka taittui vielä hetken kävellen. Kyllähän se lähtö harmitti vietävästi, mutta toisaalta on hienoa päästä kotiin. Cathy kuitenkin kertoi, että oon aina tervetullut takaisin heidän luokseen ja seuraavaa visiittiä odotan enemmän kuin innolla!
Joten tiivistetysti englanniksi:
Thanks for everything Cathy! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti