tiistai 26. kesäkuuta 2012

Rillaamista muikeassa mätsärissä.

Röhvelö höttökarvoissaan olemassa oikein  etevä ♥
© Katriina M


Tossa jokin aika sitten tuli keskiviikkoiltana kumma oivallus lähteä mätsäröimään Hakametsään, kun kerran tuttujakin oli menossa. Sääkin näytti niin hyvältä, ettei sitä auttanut kuin startata auto. Tosin mihinpä tapahtumantynkään mä pääsisin läksimään ilman pientä säntäilyä? Aamupäivällä kun huristin koutsaamasta himaan pamahti Poloisessa keltaisena palamaan öljyvalo. Urheasti kaara kantoi ja minä käskytin kotipihaan asti, eikä siinä sen kummempaa kuin liian vähän moottoriöljyä. Poropeukalona opiskelin sitten tänkin jutun vielä ennen lähtöä äidin opastuksella ja sitten menemään. Tiukille meni ilmottautumisen kanssa, mutta Katriina ja kumppanit oli jo etukäteen ilmonnut Roosan pienten häntäpäähän. Kello meinaan taisi olla noin kahta vaille kehien alkamisajankohdan, kun hurvautin Polosella parkkipaikalle. Aina ajoissa.

BIS-kehässä on nähtävästi kokeiltu epätoivosesti tehdä koiralle niskaa. Not working.
© Kristiina S

Sama asenne jatkui sitten ihan parikehään asti. Ajattelin ettei tuomarina ollut Timo Mäkelä vielä millään voinut  olla aloittamassa viimeistä paria ja olin vielä laskenut ettei pienten lukumäärä olisi ollut pariton. No, siinä sitten Annin pöydän äärellä alettiin katteleen mitä ne siel pienten aikuisten kehässä oikein pyörii. Annin äitikin jo kysäisi, että ettiiköhän mua ja Röhvää. Vasta kun Maarit tuli katsomaan ketä etitään ja olin kuulevinani nimen Roosa tuli kiire. Ohops ja kops. Onneksi oli koiralla hihna päässä ja sain pujahdettua "tyylikkäästi myöhässä"-asenteella nauhan ali. Kolmikosta löytyi Roosan lisäksi ainakin cairni, mutta toista kilpakumppania en muista. Myöhää päivittelemisen iloja. Roo esiintyi kuitenkin mahtavasti, liikkui kokoajan feikkilöysällä hihnalla ja kantoi itsensä huiman hienosti!

Pöydällä neiti tuntui vähän köhnöttäjältä, mutta oli kuitenkin semiryhdikäs, vaikka se kaula taas katosikin jonnekkin kaukaisuuksiin. Tuomari tuntui kuitenkin tykkäävän, sillä ensikommentit olivat: "Te ootte varmaan käyny paljonki näyttelyissä, kun koira esittää lähes itse itsensä" :D Kyllähän sitä piti myöntää, että jonkinverran on tullut kierreltyä. Mäkelä oli muutenkin sellainen mätsärituomari, josta tykkään! Kokeili koiran tosi tarkasti ja otti just treenin kannalta. Jotkin kehässä olleet koirat eivät heti antaneet pöydällä kattoa hampaita, niimpä tuomari kokeili hetken rakennetta ja sen jälkeen katsoi hampaat loppuun. Treeniähän tuolta loppujenlopuksi haetaan, Roosakin oli lähinnä muistelemassa, koska viikonloppuna oli edessä Aptus. Treeniä nyt neiti ei hae kuin pöydälle, onhan se sen verran varma "mummeli". Lisää laittoi hymyilittämään Mäkelän toinen kommentti pöydällä liittyen Roosaan. "Tiiän ettei täällä mätsärissä kuuluisi rotua arvostella, mutta on tällä mieletön eturinta." Voi kaljua Röhvälettä ♥ Parin liikekierroksen jälkeen kolmikosta terrierit saivat punaisen ja tälle jota en nyt muista sininen. Kolmosryhmästä ei tapaus kuitenkaan ollut.

Palkintoporsaat vasemmalta Papu, Jazzy, Roosa ja Tilda. ♥
© Katriina M

Punaisten kehässä sitten olikin vähän tunkua, ehkä lonkalta heittämällä 10-20 koiraa tallusteli kehään. Vähän venailtiin Annia ja Pipsaa, kun Anni oli Tildaa esittämässä punaisen saaneiden pentujen kehässä ja korkkasivat sieltä voiton! Kun Pipsa saatiin kehiin alkoi arvostelut ja kyllä sain tuskailla meidän ensimmäisen seisotuspaikan kanssa. Asfalttiin oli pusertunut kiinni jotain nameja, Roosan mielestä oikein ihania tallottuja herkkupaloja! Kuitenkin onneksi liikkeiden jälkeen paikka vaihtui ja esiintyminen petraantui. Jatkoon poimittiin neljä, ja Roosa mahtui tähän joukkioon. Hetki taas kierreltiin ja tuomari pohti liikkeitä, kunnes ykkösen paikka varattiin meille! Röö on kerran mätsäröidessä voittanut siniset, joten ensimmäinen punaisten pienten aikuisten voitto napsahti tilille. Palkinnoksi säkki royalin isojen koirien lihasten kasvatus ruokaa, todellisesti meille osuvaa settiä siis, sekä panta ja RC lahjakortti pytyn ja ruusukkeen lisäksi. Pitkää ei tarvinnut BIS-kehää venailla ja sinnehän saapasteli varsin mukavasti "omaa" porukkaa. Jazzy ja Katriina voittivat siniset aikuiset ja kuten jo aiemmin sanottua Anni ja Tilda veivät punaiset pennut. Papu vetäisi myös sinisistä pienistä aikuisista sijan 3! Ei pöllömpi setti siis ;)

BIS-kehässä jok'ikinen koira sijoitettiin, joten seisoskelua riitti enemmän kuin tarpeeksi. Roosa väsyi aika-ajoin näköttelyyn, piristyi kyllä aina liikkumisen jälkeen. Jokainen tuomari kävi maatasolla koiran tsekkaamassa ja muuten nököteltiin ja venailtiin. Jazzy oli lopulta BIS8 ja jäätiin vielä Annin kanssa rivistöön. "Meil menee hyvin"-lauseesta tuli vähintäänkin lentävä, kun sitä hoettiin aina yhden koiran lähtiessä sijoituspaikallee. Lopulta jäljellä oli kolme koiraa, kun meille iskettiin ruusuke käteen. Tildakin sijoittui toiseksi! Palkinnot olivat kaikenkirjavat, yksi lahjakortti lisää, pytty, ruusuke, leluja ja mitä siellä nyt oli :D Hienoin palkinto oli kuitenkin Tildan pokkaama hiiligrilli! Eli ei muuta kun rillijuhlia odotellessa, onhan tää nyt sen arvosta :D

Kiitos vielä kaikille huiman hienosta mätsäripäivästä!

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Tiukkalinjainen näyttelypäivä.

Candy
© Katriina Mäenpää


Erkkari kutsui jälleen Lohjalle, mukana Kassun, mun ja äitin lisäksi nelijalkaista väkeä neljän kipaleen verran. Matkassa pojat Kasper ja Eddie, sekä omat neidit Telma ja Iines. Päivitys on nyt pahasti jäänyt, en voi syyttää hoppua tai koneettomuutta, eli laiskuuden piikkiin tämä. Johan tässä hetki päiviteltiinkin reippaaseen tahtiin. Nyt kuitenkin netti alkoi prakaamaan, mutta vaikka väkisin tämä erkkaripäivitys saadaan ulos! Mutta nettikin palasi takaisin kuosiin, laitetaan blogi seuraamaan perässä.

Ensin kehään menin kahden pikkupennun kanssa, pieni virtapoika Sulo tepasteli treenatessa varsin etevästi, mutta kilpakumppanit luonnollisesti toivat liikkeisiin lisävirtaa. Lopputuloksena kuitenkin pienten urospentujen kolmonen ilman KPta. Toinen pikkupentu jonka sain ilokseni esittää oli Candy, herttainen bläkkärineiti, jonka meinasin pentulaatikosta ryövätä taskuun. Pikkuneiti esiintyi ensikertailaiseksi hirmuisen hienosti, mutta jäi ilman sijoitusta hurjan suuressa pikkupenturyhmässä, jossa oli yhteensä 9 hurmaavaa pientä neitiä.

Eddie
© Katriina Mäenpää

Seuraavaksi kehään astelivat pojat, Eddie junnuihin ja Kasper nuorten luokkaan. Erppaderppa on selkeesti petrannut kehähommiaan, vaikka vähän lytyssä se seisoo vielä vapaana, on kehitystä nähtävissä verrattuna vaikkapa Viron reissuun! Äijä liikkui hienosti, lähti toisinaan jopa edelle, mutta takana oleva uros herätti ihmetystä, kun toinen alkoi nenän kautta ilmaa ottamaan ja liikkui melkoisen lähellä. Näitä ihmetystilanteita lukuunottamatta saattoi herraa liikuttaa jopa feikkikireellä hihnalla, mistä oon tosi ylpee! Pöydällä jalkojen välin räpeltäminen toi taas esiin meidän pienen italian vinttikoiraselkälinjan, mutta siitäkin ukko palautui melkoisen nopeasti. Isosta-Britanniasta tuomaroimaan saapunut Diane Jenkins piti yllä kuitenkin tiukkaa linjaa ja Eddielle vilahti keltainen lappu, eli H.

Kasper
© Katriina Mäenpää

Nuortenluokassa kehään tosiaan tallusti Kasper, jolla oli mielenkiintoinen käsitys esiintymisestä. Ainakin verrattuna siihen kuinka äijä aikaisemmin on esiintynyt, mm. Tampereella. Liikkeissä äijä oli innoissaan edellä menevistä ja vapaana seisominen jäi suurimmaksi osaksi vaan yritykseksi, koska maa oli niin kiinnostava. Pöydällä ukko oli sentään oma reipas itsensä. Toisaalta taisi Kasperilla hormonit hyrräillä, olihan paikanpäällä huisin kivalta tuoksuvia tyttöjä. Mutta jännityksellä odottaen miten äijän kanssa menee kehäily seuraavaksi. Kasperillekkin heilahti Eddien tuomion mukaan keltainen, eli H.

Telma
© Katriina Mäenpää

Ensimmäisenä tytöistä kehään tohelsi Telma. Neiti esiintyi varsin näppärästi ja liikkuikin oikein hienosti! Neiti on muutenkin kehittynyt melkoisesti, kun palaa katsomaan vanhempia kuvia, esimerkiksi miltä neiti näytti Tallinnassa. Tyttö nostikin arvosanaa yhdellä ja lappu näytti sinistä. Telmalle lisättiin siis kolmas EH KoiraNettiin. Tähän sai kuitenkin olla tiukassa näyttelypäivässä varsin tyytyväinen! Luokkasijoitus neidillä oli neljäs.

Iines
© Katriina Mäenpää

Viimeisenä omista koirista kehään pääsi pätemään Iines. Rouva liikkui oikein näpsästi edellisiin hinauskohelluskertoihin verraten ja muutenkin kähväle oli eripätevä eläin. Tyttären tapaan välkähti EH, mutta luokkasijoituista ei sinisellä irronnut huisin tasokkaasta luokasta.

Menestystä meni kuitenkin taas upeille koirille, onnea erityisesti Kirsille huimasta viikonlopusta! Seura oli taas huiman siistiä ja Kassulle superkiitokset seurasta, avusta ja kuvista :) Ens vuonna - yllätys yllätys - jälleen uudestaan! Ja nyt tämä päivitysryysiskin auki niin saadaan blogikin takaisin päiväjärjestykseen :D

perjantai 8. kesäkuuta 2012

"Miks noi kuolaa noi paljo?"

'

Takaisin kuvioihin kun saatiin koulu ja fyssakäynnit pois kuvioista. Valkun toteutuminen oli keskiviikkona sen verran epävarma, että otin Roosankin Wilpertin treeneihin touhuamaan. Video kertoilee enemmän Veeran vetämistä treeneistä.
Eilisessä - sittenkin toteutuneessa - valkussa nähtiin kuitenkin mahtavaa menoa Roosalta! Pienellä kokoonpanolla (Jutta, Anniina ja mä) saatiin kuitenkin huisit treenit aikaan ja radat ihan yllätti kivuudellaan. Kerrankin kun olisi ollut oikeasti näppäriä sylkkäreitä kuvattavana niin videokamera köllöttelee työpöydällä. Näin tää menee aina ♥

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Kohti erkkaria pirteissä sukkapareissa.




Tylsä päivä. Mitä Ira tekee? No ei ainakaan mitään hyödyllistä vaan rahtaa itsensä, koirat ja videokameran pihaan ja kuvailee neitien esiintymistä ruohonjuuritasolta. Samalla tuli tajuttua kuin ryhditön musta on tullut! Pitää laittaa selvästi joku harjanvarsi selkään kun seuraavan kerran laittaa näyttelyvaatteita päälle. Toinen vaihtoehto on pitäytyä kokonaan sinisessä jakunryökäleessä. Se kun ei anna mahdollisuutta lösähtää, kinnaa heti olkapäistä. Käytännöllisyys kuulostaa huonolta, mutta toimii ryhtitilanteissa.

Ja otsikko on revitty videollakin vilahtavista keltaisista sukista. Tuli meinaan huomattua, että vaikka päivä tuntuis kuinka tyhmältä, niin överin väriset sukat helpottaa! Piristyspaketti Cubukselta piristää nytkin, terveisin pinkkisukkainen pyykkääjä :D