"Huih! Olit sohia minut sössöksi sontikallasi!"

Flippan ja vinksahtanut handler.
© Johanna Lahtinen

Turku KV siis oli ja meni, ja miekäläinenhän oli siellä huitelemassa :)
Jo lauantaina lähdin suureen ja mahtipontiseen Siivikkalaan Annan ja norwichien majoitukseen. Ilta ohjelmassa oli Näädän ja Kebabin (Tintin ja Rullan) kanssa ulkona pomppiminen ja Auroran trimmiä seurailin sivusta. Loppuilta vierähti sitten rupattelun ihmeellisessä maailmassa. Aamuyöstä tuli myös äksöniä, kun Tintti päätti päästää parit kummastuneet murahdukset, tiedä sitä oliko kääryle unissaan vai ei, ja tippua kolahti omaan päähäni. Nukuin siis patjalla ja Tintti Annan kanssa sängyllä. Siinä tuli kyllä sellainen herätys ja nenän jomotus, mutta kyllä se uni vielä kaaliin tuli tainnutuksen jälkeen. :D Herätyskellot pirahtivat lopulta kello kuusi ja seitsemän aikaan päräytimme matkaan ja poimimme Saanan ja borderterrieri Beffin mukaan.

Parkkipaikka sählinkien jälkeen päästiin viimein paikalle ja majoittauduttiin borderterrierikehän laitamille, sillä Beffin kehä oli heti ohjelmassa ensimmäisenä. Heti kehän laidalta tuli pongailtua tuttuja, nimittäin border Remun omistaja Sanni, ja Junikin käveli vastaan jo ennen JH-kehälle kokoontumista.
Kuaa ei ehtinyt kulua kun Nan jo ilmoitti olevansa tulossa sunnuntain kisakoirani Flippanin (Nanstop Butterfly Flip) kanssa. Kyse on siis samasta norfolkkinartusta, jolla kisasin Seinäjoella. Melkein heti neidin saavuttua ajauduin JH-kehän laitamille katsomaan PM-kisaa, jotta italialaisesta tuomarista, Marco Marabottosta saisi jonkinlaista mielikuvaa.

Junior Handler-kehän laidalta löytyikin yksi jos toinenkin tuttu, jos kaikki tähän listaisi niin joku mahtava unohtuisi kuitenkin hörhöillessäni välistä, mutta kyllä te ihmiset tiedätte keitä tarkoitan :D Uusiakin tuttavuuksia tuli nähtyä, kiitos siis teillekkin!

Sitten tuli aika vanhempien alulle. Kaikki junnut tungettiin samaan kehään ja tunnelma oli kieltämättä hyvin tiivis. Flippan jaksoi kuitenkin tönöttää hienosti ja liikkeetkin menivät kehän puolella oikein mallikkaasti, kun vertasi siihen nopeaan testailuun kehän ulkopuolella. Tuomari nappasi isot koirat kehästä ja muut pyydettiin poistumaan. Isojen yksilöarvostelujen jälkeen sama rumba, tuomari nyppi keskikokoiset ja pienet koirat taas pihalle. Kolmannella kerralla Marco sitten heittikin vain porukan kahtia ja näin ollen esiinnyimme Flipsin kanssa kolmannessa ryhmässä.
Flippan toimi kehässä aivan mahtavasti, itse tykkäsin Turun yhteistyöstä paljon enemmän kuin Seinäjoesta. Flipsin valeraskauttakaan ei huomannut käytöksestä, paitsi silloin kun piti nyppiä sanomalehden riekaleita turkista ennen kehään menoa. Pöydällä olo ja hampaiden näyttö sujui kuitenkin ongelmitta, ja itseäni jännittänyt koiran ympäri kiertäminen koiran ollessa pöydällä meni omasta mielestäni hyvin. Itseäni jäi vaan armoton hätäilyni häiritsemään, mutta kai tuo kiirefiilis ajanmyötä haihtuu. Liikkeinä teetettiin ympäri, edestakaisin ja takaisin jonoon. Kun tuomari sanoi kaiken peräjälkeen, en missään välissä jäänyt seisottamaan, vaikka nyt jälkikäteen ajateltuna, olisi pikku pysähdys varmaan rauhoittanut mun ja Flippanin folkkirallia. Pikkuterrieri oli taas kovin riemuissaan päästessään kehäilemään ja paineli iloisena itsenään edellä. Ja sininen vinkunorsu oli mitä paras palkka suuren uurastuksen jälkeen.
Jatkoon Marco ei meitä ottanut, mutta pääasia nyt olikin että kehästä jäisi hyvä ja onnistunut fiilis itselle, ja se tavoite tulikin saavutettua :D Kiitos taas Nan kun sain Flippanilla kisata (:

Pikaisen kojukierroksen ehdin vielä tekemään Nooran kanssa, mitään tosin ei jäänyt käteen, ennen kun pakkauduttiin takaisin parkkipaikan perällä olevaan autoon ERInomaisen koiraseuran kera (: Matkalla tutustuttiin vielä Turun laitamilta löytyvään koppiheseen, joka oli niin täynnä ettei edes yritetty sisälle, sekä cittarin kiinni olevaan heseen. Niinpä nokka kohti huoltsikka ABCtä ja hesemässyä naamaan.

Kiitos vielä kerran jok'ikiselle kaksi- ja nelijalkaiselle seurasta! Kuviakin on tulossa lisää, kunhan niitä saan ja jos tekstin otsikko jäi hämäämään, niin se on vain ihastuttava Aku Ankka-sitaatti Don Rosalta. Minkäs sitä mieltymyksillee mahtaa :D