Mitä kätki sisäänsä folkkiperheen vuosi 2010 ?

On siis aika niputtaa mennyt vuosi tiiviisti yhteen blogimerkintään, mikä tulee tuottamaan minulle suuuria vaikeuksia. Koko vuosi on olut täynnä itkua, naurua, suuria kehäpaniikkeja ja niiden jälkeisiä riemunkiljahduksia ja häkellysfiiliksiä, black out - hetkiä, kiroamista, hehkuttamista, onnistumista ja epäonnistumista. Ei voi muuta kun kiittää kaikkia ketkä ovat tätä vuotta meidän kanssa jakaneet, kiitokset kaikesta! Nyt on taas uusi vuosikymmen edessä, ja koiraihmiset tuntien, ei siitä voi tulla muuta kun hallitusti epähallittua, yltiöpäisen riemukasta kaaosta! ;)


Nuorten SM
© Jenna Tajakka


Roosan vuosi on ollut aikamoista rumbaa, ja se on yllättänyt positiivisesti, ja samalla aiheuttanut ohjaajalle aikamoista hermojen kiristystä, etenkin agilityn osalla. Uramme toisista virallisista nappaamamme nollavoitto Marjo Heinon agilityradalla, oli ehdottomasti suurin onnistuminen. Toisen nollan saimme 10.10.-10 hyppyradalta. Ja koko vuodelle mahtuu huimasti harmittavia vitosia, mutta ne jos mitkä opettivat paljon. Nuorten SM kisojen keppien haltuunotto, 10.10.-10 kisattu B-rata, jolta hommasimme kiirehtimällä puomin kohtaktivirheen, ja ihanneaika alittui -18.28. Näitä riittäisi ties kuinka. Ensivuonna aiomme vielä hommata kolmannen nollamme ja siirtyä kakkosiin, katsomaan kuinka rahkeet siinä seurassa riittävät (:
Ensin olisi kuitenkin tarkoitus hoitaa peruskunto kohdilleen pentujen jälkeen, ja varmistella kontaktitreeneillä on/offeja. Lisäksi kaikkenlainen opetteleminen oman ohjauksen kanssa ja Roosalle lisää estevarmuutta + vauhtia, niin meillä alkaisi olemaan kiva folk-paketti kasassa (:

PHKP-leirin mach show
© Aino Luosa

Vuosi 2010 oli hiljaisin Roosan kehävuosista, ja tilille kertyi vain kaksi virallista näyttelyä, joiden lisäksi neiti kävi esiintymässä kerran epävirallisesti rotujärjestön tapahtumissa, leirin jh-, ja match show kehissä, sekä parit kerran virallisissa JH-kisoissa.
Seinäjoella Roosa sai uransa toisen Hn, mutta asia korjaantui Lahdessa ja valioituminen oli niin lähellä, että pistää harmittamaan. Roosa jäi PN2 saaden varasertin ja varacacibin, ja olimme ainoita, joille tuomari tuli selittämään päätöstään. Hän kun oli kovasti ihastunut Roosaan, mutta voittaneella nartulla oli lyhyempi runko ja tummemmat silmät. Silti, se oli niin lähellä. Viimeinen serti kuuluukin ensivuoden tavoitteisiin ja saattaa olla, ettei Roosa sen koommin tule enään rotukehissä piipahtamaan, ellei satuta ulkomaille. Mutta mitä varmimmin neiti tulee venyttelemään joitakin ihastuttavia, toisia vihastuttavia takajalkojaan JH-kehiin, kun tulen neidillä luultavasti kisaamaan ensivuonna :) Ja ehkä Roosan saattaa nähdä jonkun muunkin hihnan päässä, kentietää.








Syksyn mejäilyt.


Roosan viime vuoteen mahtuu myös uusia aluevaltauksia mejän puolelta. Vuoteen kuului kaksi jälkeä, jotka kaikin puolin poikkesivat toisistaan. Ensimmäinen jälki kuljettiin jännityksen jälkeen reippaasti nenä maassa, vain yhden kerran sivuun menon tuloksin. Toinen jälki oli hirmuista pinkomista, ilmavainua, hieno makuunmerkkaus ja toisen oikaisu. Veri ei siis enään jännitä elementtinä lainkaan, vaan huolelliseen työskentelyyn tuli Roosan tapainen tärinä ja kiire. Aika näyttää mitä tapahtuu seuraavalla jäljellä lumien sulattua, mutta salaisissa toiveissa olisi kulmien merkkaaminen ja tekemisen muuttuminen taas huolellisemmaksi. Jos me joskus näyttäisimme taitoimme kokeissakin.
Mutta tämän lajinhan piti olla täysi kokeilu. Asenne kurssille mennessä oli "No jos se siitä tajuaa niin jes!" Roosa näytti tajuavansa ja paljonkin (ainakin sorkan päälle) ja laji nappasi mukaansa. Koskaan en ollut ajatellut tekeväni juuri mitään metsästykseen liittyvää, mutta tässä sitä taas ollaan. Kauriinsorkat pakastimessa ja lehmänverta jääkaapissa. Ja sieni perässä leikkimässä haavakkohirveä :D








Kotitokot mamma-aikana.


Ja kyllähän Roosan kanssa viimevuonna tokoiltiinkin, ei paljoa, mutta niin että riemu säilyi. Syksyllä olimme taas Hämeen-spanielikerhon koirakoulussa, tokon kilpailuvalmiiden ryhmässä, vaikka havittelin paikkaa jatkavista. Kuitenkin olin niin hidas (yllätys yllätys) ja päädyimme tuohon :) Roosa kuinkin veti hienosti, mahtavia seuraamisia kehujen kanssa, ilman kehuja vähän löysäiltiin ja kontakti tipahteli. ALO-liikkeitä saatiin kuitenkin hiottua ja liikkeestä seiso meni huimasti eteenpäin, siitä suuresta ja syvästä osaamattomuustilasta.
En sitten tiedä mitä tapahtui mun tajulle ja kun liikkeestä seiso alkoi edetä, se vaan unohtui. Pitkän aikaa ei koko hommaa tehtykään ja kun sen viimein muistin, piti harjottelu aloittaa mammalomalla alusta. Ja nyt pentujen aikana ei olla pahemmin harrasteltu, vaikka kun rouva on päässyt tekemään, niin into on ollut korkeella! Pitäisi hyväksikäyttää tota, sitten lajissa kuin lajissa, tokossa nyt ensin kun sitä voi tässä sisällä säheltää, agissa sitten kun pennut on luovutettu.






Iines kesän treeneissä.
© Anna Sävilammi



Iineksen agilityjutut lähtivät kesällä uudestaan käyntiin nuorten kurssilta alkeisosastolta. Juoksut kuitenkin alkoivat heti ensimmäisen kerran jälkeen, joten neiti jäi tauolle, heti kun kaikki paineistumiset ja inhottavat asiat toissavuodelta jäi taakse. Nunu palasi kuitenkin asetelmiin takaisin juoksujen jälkeen, ja hommat kulkivat kiitettävästi silloinkin. Hommat tyssäsivät kuitenkin taas kun Eckerön näyttelyiden jälkeen Iines hierottiin ja jumit löytyivät. Koko talvi on siis ollut taukoa, enkä nyt oikein tiedä mitä Iineksen agijutun kanssa tekisi. Joskus mimmin voisi ottaa hallille hauskaa pitämään, vähän ottamaan juttuja mielen virkistykseksi, mutta mitään kisauraa en kyllä ala tytölle suunnittelemaan. Saattaa olla että kesällä koitetaan uudestaan nuorten leirillä, sen näkee sitten.
Mutta suuri harppaus saatiin otettua vuonna 2010, kun agilitystä tuli kuitenkin taas kivaa (: !








Iines Voittajassa.
© Anna Sävilammi.


Iines kunnostautuikin tänävuonna näyttelykehissä, joita neidin tilille kertyi yhteensä 13. Näiden lisäksi yksi rotujärjestön epävirallinen ja pari mätsäriä.
Virallisten tulokset olivat kaikkea Hn ja ROPin väliltä. ROP Iines oli kolmesti (Keuruu RN, Helsinki KR, Ikaallinen RN) Noista kaikista Iines sai itselleen sertit, yhden junnuna ja muut nuorten luokasta. Viimeinen serti napsahti kolmannesta avoimen luokan kehästä, Seinäjoen kansainvälisessä, jolloin Iines oli VSP ja sai ensimmäisen CACIBinsa. Ja meikäläinenkin sai ensimmäisen valioksi esittämänsä koiran, kun kolme sertiä neidille esitin :D Happyhappy.
Valioluokassa Iines ehti esittäytyä kahdesti, messari viikonloppuna sekä Winnerissä, että Voittajassa. Ja voittajassa tuli ensimmäinen valioluokan sijoitus ja samalla PN3 sijoitus. Ei siis lainkaan huono vuosi meidän pikku Nunulta :)











Jäljen jälkitunnelmat.


Iineskin valloitti syksyllä metsät ajamalla yhden lyhyen verijäljen ja todisti samalla ettei pikkuneiti ole mikään kaupunkilaisorava vaan varteenotettava jälkikoira. Työskentely oli huolellista ja makuu merkittiin niin komeasti että melkein hirvitti. Laji tulee siis jatkumaan Iineksenkin kanssa. Taitaa olla jopa niin, että minä tartun Iineksen liinan päähän ja äiti Roosan. Nurinperinen järjestely kun meidän arkeakin miettii (;
Iineksen tokoilut jäivät vähän ruokakuppitokoilun puolelle, mutta en voi sille mitään että tykkään Nunun seuruista niin huimasti. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta ja treenata sitä vielä lisää ja saada kulmat ja palkattomuus kondikseen. Ja tietenkin kaikenmaailman liikeet. Tuntuukin vähän siltä että Iines jatkaa tokoiluaan jos agility väistyy pois. Rally-toko voisi kyllä olla se Iineksen laji.








Hämmennystä Terri-Erin
vanhempien voitosta.



Ja itsekkin ryhdistäydyin ja aloin todella kisaja JH-kehissä. Terri-Eri oli viimevuoden ensimmäinen viralliseni, sitä ennen oli alla vain yksi fiaskokehä ja jos erkkarin pienet junnut lasketaan virallisiksi, niin sitten tuo terri-eri oli kolmas viralliseni. No se siitä selittelystä.
Viime vuosi oli aivan mahtava junnuvuosi, kun katsotaan kuinka vähän olen kisannut. Kipinä syttyi Pohjois-Hämeen Kennelpiirin nuorten leirillä, jolla olin Roosan kanssa päivän paras Junior Handler. Ja Terri-Erissä vauhti niinsanotusti jatkui, kun tulos oli toistamiseen päivän paras, jälleen Roosalla. Noista kahdesta voitosta olisi tuskin voinut edes haaveilla ilman Roosaa, koska sillä on näyttämisen elementit kohdallaan.
Seinäjoki KVn SM-osakilpailu oli myös merkittävä kisa. Kisasin Nan Salmisen norfolkilla Flippanilla ja nappasimme sijoituksen kolmansina. Myös Winnerissä kisasin norfolkilla, nuorella Olli-pojalla, jolla ainakin oli hauskaa, kunnes iski väsymys. Tällöin jäimme ilman sijoitusta.
Mutta tämä ensimmäinen ja samalla toiseksi viimeinen JH-vuoteni löi ällikällä! Kiitos kaikille seurasta ja heikkojen kehähermojeni vahvistuksesta :) Ja N&N-väellekkin suuret kiitokset onnitteluista :)








Vuosi 2010 oli siis enemmänkin menestyksekäs kuin takapakkinen, kiitoksia kaikille ja jatketaan samaan malliin vuonna 2011 ! ;)