näppärää pikkuväkeä



Karloon pikkuväkeä 3½ vk.

 Blogimme on taas kärsinyt lievästä hiljaisuudesta, mutta ehkäpä tuolla äärettömän suloisella, aamutoimia terrorisoivalla pikkuväellä on jotain osuutta asiaan. Nyt kun silmät on auki ja kuulo pelaa, niin pitää sanoa että noista tapauksista on kuoriutunut kyllä rohkeita ja itsevarmoja tapauksia!

Pennut ovat kyllä kehittyneet aivan huimaa tahtia. Pentuaitauksen suurin vipeltäjä on varmastikin meidän pieni mies, joka on tallustellut jo reilu viikon kaikilla neljällä jalallaan. Kaverilla on kyllä elämäniloa niin huimasti pienessä paketissa, ettei sen seurailua viitsisi lopettaa millään. Nyt pojan kävelyesimerkkiä ovat alkaneet muutkin tapaukset seurata, ja etenkin meidän isoimman tytön, eli emännän, taidon näytteet ovat yllättäneet. Neiti meinaan kävelee jo hyvää vauhtia, vaikka suurin tapaus onkin. Silti edelliseen pentueeseen verrattuna, tapaukset ovat hyvin saman painoisia. Suurin kokoero koko aikana on tainnut olla siinä sadan gramman tietämillä.

Ja meidän lapsethan ovat tajunneet kuinka mahtavaa on käyttää aikaa sisarusten kiusaamiseen ja leikkiin haastoon. Aikaisemminhan pikkupoika oli vähän niskanpäällä leikkipuuhissa, miehenalku kun sai nyppiä kavereita korvista minkä kerkesi. Nyt kuitenkin vilinä on lisääntynyt ja kaikki lätkivät nyt toisiaan tasapuolisesti. Etujalkaa nostellaan jo tiuhaan tahtiin kun toisia läpsitään päähän tai mihin sitten ikinä osutaankin. Ja toisinaan ei osuta mihinkään, mutta siitä eivät ole folkin alut lannistuneet. Lisäksi toisia on todella mukava repiä korvista, ja terrieriravistuskin löytyy pienessä mittakaavassa! :D Kyllä meidän lapsilta ajanviettotapoja löytyy ja tänään saatiin leluseuraa pentulaatikkoon, kun sekaan mahtui sininen koira ja oranssi poro, jolta tosin edelliset kaverit amputoivat sarvet. Mutta silti pitää kiittää naapurimaan suurta sisustusliikettä, joka noita pieniä riemunkirjavia pehmoleluja valmistaa! Ihan huippuja pentuleluja :D

Jottei aivan juututtaisi vauvahuumaan, niin kerrotaas edellisen pentueen kakaran, Wilman agilitykuulumiset. Edelleen ollaan siis kerta viikkoon käyty Alessan treeneissä hankkimassa järjenvaloa. Neiti on kyllä edistynyt mahtavasti, vaikka kuulo on yhä vähän valikoiva. Silti kontaktit meikäläiseen alkavat menemään ja paljon paremmin, paitsi jos jossain on namikuppi :D Lisäksi Wilmasta on kuoriutunut oikea leluhysteerikko, mikä tahansa vinkulelu mikä tallilla nokan eteen tulee on ihan huippu kiva! Tyttö on vaan niin kova häslä ja itsellänikin on taipumusta olla välillä kaikkea muuta kuin rauhallinen, niin tupataan olemaan aika kaoottinen pari yhdessä. Viime treeneissä tuli kuitenkin taas huimia onnistumisia vinokepeillä, kun tehtiin toistoja ilman hihna-avustusta. Pari kertaa W koitti hommista luistaa ja juosta sivusta, mutta yksikään pujottelu ei jäänyt kesken. Käskyä pikkuterrierillä vaan ei ole aikaa odottaa, eli joskus tuppasi käymään niin, että koira meni jo onnellisena puolessa välissä keppejä, ennen kuin itse tajusin mitään sanoa. Ja kun lähdettiin takaisinpäin, Wilma tarjosi keppejä myös poispäin namikiposta! Keppihullu eläin :D
Putkilla meille on tullut jonkinsortin takapakkia. Yhdeksi syyksi tajuttiin taas oma liikkumiseni, nimittäin olen itse juoksemassa putken suuta kohden, eli koiralle ei jää tilaa. Samasta asiasta Rauno Virta sanoi minulle viime kesän SAGIn leirillä valmennuksissa Roosan kanssa. Vanhat asiat alkavat siis taas kummitella. Lisäksi toinen käteni tuntuu huiteleman muissa maailmoissa ties minne, enkä muutenkaan meinaa muistaa rauhassa ohjata koiraa putkelle, ei ole toi "keilaaminen" vielä syrjäyttänyt liikemuistin epämääräistä huitomista. Mutta homma alkoi mennä jo paremmin lopputreeneistä.
Uutena juttuna viime kerralla otettiin välistävetoja. Hommanhan piti olla itselleni helppo ja koiralle vaikea. Kuitenkin ensimmäinen kerta meni täysin penkinalle, kun palkkasin Wilman käteen tulosta ja se nami ei sitten lähtenytkään heti sormista. Ihme tökkeröintiä. Toinen kerta meni kuitenkin jo paljon paremmin, ja ihan yllätyin kuinka hyvin Wilma loppujenlopuksi radalla kuunteleekaan. Muutaman kerran välistäveto kuitenkin muuntui takaakierroksi, kun käänsi turhan aikaisin takaisin, mutta pääasiana oli ne muutamat todella hienot välistävedot! Wilma kääntyi todella läheltä siivekkeitä ja luki niin mahdottoman tarkasti! Huippufiilikset :D
Loppuun vielä kuva Wilmuskasta, joka käväisi meillä trimmissä :) Tytöllä on ikää jo huimat 16kk, kyllä se aika vilistää!