"Älä pölpötä riman päällä"-treenailua

Kun Wilma vietteli lomaa Kyynäröllä, Roosalla ei ollut keskiviikkona treenejä, niin järjestyksi tuli loogisesti: Roosa Wilman treeneihin. Ajatuksena vähän kattella missä kunnossa meidän pituus on, kävelläänkö yli vai jaksetaanko ponkasta. Tämmöset toivomukset lähti Alessalle, ja saatiin pituuskin sitten kehiin.

Roosa toimi treeneissä tosi näppärästi! Rimat nostettiin sinne 30cm, ainakin yksi oli sen 35cm myös. Ai että inhoan näitä korkeuksia kun kätösissä on tosiaan tuo lähes 25cm korkea pötkö. Sääliksi käy pikkumaxeja, kun me tuskaillaan näilläkin rimoilla, mutta suhteissahan voi tänkin jutun miettiä.
Rimat pysy kuitenkin paikallaan kahta 35cm tippumista lukuunottamatta. Noiden lentojen syyntä oli oma hidastelu. Hypyt nimittäin olivat viimeisenä ja aloin jo valmistautumaan palkkaamiseen. Pienen napautuksen sijaan rimaa siis kolautettiin oikein kunnolla ja sehän lensi. Rimoilla oli kyllä tapana kevyesti napsahdella, aina kun päätin pölpötää riman päällä. Jotenkin ajoitan sen kehun/seuraavan käskyn aika siihen hetkeen kun R on hypyssä. Koira nostaa päätään ja sitten osutaan.
Toinen itseeni liittyvä ongelma radalla on liikkuminen. Ylläolevassa videossa kahden perättäisten takaakiertojen jälkeen tehty persjättö osoitti kuitenkin sen että osaan liikkua, niin mikäs ihme tämä mun tökstökstöks odottelu oli heti siihen jälkeen.
Suomeksi sanottuna en osaa päättää vedätänkö koiraa vai juoksenko samaa matkaa. Koitan tehdä molemmat ja pysähdyn keskelle rataa teputtamaan. Ja tästä seuraa koiran teputtaminen ja hyppypaikan etsiminen. Huomioon menee siis tämäkin homma.

Pituudessa ei kuitenkaan ollut suurempaa ongelmaa, joskus pitäisi kai yrittää kolmella palalla, ihan vaan siltä varalta että joku tuomari päättäisi kolmipalaisen pamauttaa. Toivotaan kuitenkin salaa ettei päätä. Yksi kosketus otettiin, kun menin kehumaan hypyn aikana. Kun tajusin pitää leipäläpeni kiinni, hommat sujuivat taas.

Ira laittaa siis äänenkäytön huomioon, ei pölpötetä niitten rimojen päällä!

"Tänne tonne" NN-show

Crikeys Bright Bronze "Ada" luuli olevansa
belgian painajainen
© Tarja Kalme

Lauantaina nokka kohti Lohjaa, Norwichin- ja Norfolkinterrierit r.yn NN-showhun. Varmoina nakkeina pystyin jo tolloin pitämään neljää kehäkäyntiä: Kaksi tasan 5kk pentua ja vanha kunnon tuttumies Mauri. Lisäksi pääsin taas pelleilemään JH-kehään.
Ehdittiin jo asettautua aloillemme ja hetken aikaa olla, ennen kun Adan ja Popin väkeen törmäsin. Sitten vaan pikkupikku penskoja kehänlaitaan testaamaan, ja siellä oltiin aivan superpäteviä! Kuten kehänlaidalla yleensäkkin.
Ensin menin kesään siis uroksen, Popin (Crikeys Boy Börje) kanssa. Ja nyt sitten olikin menoa ja meininkiä kun veikkapoika oli samassa tilassa. Liikeet meni penkinalle, kun kehä oli niin kiva, ja seisomisessa mentiin nami suussa linjalla (: mutta ihan kivasti! Pöydälläkin pieni mies käyttäytyi ikäisekseen hienosti, hampaiden näyttöä vieroksuttiin, mutta eipä Popi pahemmin ollut huommaa treenannutkaan. Herralle napsahti kuitenkin luokkavoitto ja KP. Vanhempia uros pentuja ei ollut, joten Popi oli myös PUP1
Seuraavana hihnanpäähän Popin sisko Ada (Crikeys Bright Bronze), jolla oli virtaa vaikka muille jakaa. Liikkeet taas vähän sinneppäin ja siskokin kiinnosti. Pöytäjutut meni nuorelta neidiltä mallikkaasti, mutta oli meillä aika belgi meno tuomarin pöydän edessä. Adaa meinaan kiinnosti siskolikka, joka oltiin juuri nostettu pöydälle, eli itse pääsin todella vähällä työllä. Adan luokkasijoitus 3. ei KPta.

Vielä oli edessä Popin kanssa ROP-pentu luokka, jossa vastassa oli puoli kuukautta vanhempi narttu, johon tykästyin itse aivan valtavasti! Tulos oli siis odotettu, Popista tehtiin VSP, mutta mahtava aloitus pikkuherran ensimmäiselle näyttelykerralle :)

ROP-pentu Mainly Dark Dragonfly ja
VSP Crikeys Boy Börje poseeraa.. :D
© Tarja Kalme

Sitten siirryttiin isoihin poikiin ja ehdittiin pentuhärdellin jälkeen vetää henkeä. Seuraavana olin nimittäin menossa esittämään Tarja Kalmeen Mauria (Catastrofe's Flight By Night), joka näyttäytyi siis 2008 syntyneiden urosten luokassa. Mauriherra oli oma valloittava itsensä, mutta me selkeesti petrattiin seisomista sitten Parkanon näyttelyn! :) Kyllä mäkin jotain opin. Mauri sijoittui toiseksi luokassaan, muttei saanut KPta.
 
Näyttelyaamuna tekemäni "Mua saa repiä hiasta jos ja toivottavasti kun tarvitaan kehäapua"-kamppania tuotti tulosta Paras Uros kehän aikana, kun pääsin auttanaa Iineksen kasvattajaa, eli Kirsi Niemistä esittämis hommissa. Hihnan päähän sain jo messarista tutun Ollin (Heilurihännän Master Card), jolla oli NN-show päivänä vähän naiset mielessä ja eri meno päällä kuin joulukuussa. Homma sujui kuitenkin sen verran mallikkaasti, että mies pääsi sinisille sijoille, eli PU2 ! Hieno Obama! Samalla Iines heittää onnittelut hienolle velipojallee, Elvikselle (Jiffy Flash Point), joka selviytyi urosten voittoon, loppujenlopuksi ROPiksi ja sitä kautta BIS2 (: BIS kun meni ansaitusti viimevuoden koiralle Konstalle (Nanstop Polkagris)

JH2 Kirsin lainaamalla, Heilurihännän
Black Gem, Emmalla. Handlerillä ei ollut ihan
kaikki muumit laaksossa.
© Sanna Kokkonen

Narttujenkin aikana riitti hälinää, kun kampailin Kirsin koiria kehäkuntoon. Paras Narttu kehään pääsin myös itse pyörähtämään Emman (Heilurihännän Black Gem) kanssa, joka sattuimoisin on meidän Iineksen sisko. Emma veti juoksuistaan huolimatta hyvällä fiiliksellä PN2 asti!
Ja PN-kehän jälkeen alkoikin hälinä.
Team Heilurihännän edusti niin parikilpailuissa, kuin jälkeläis- ja kasvattajaryhmillä, koiria oltiin valittu paras pää ja paras häntä kilpailuun, ja lisäksi ROP kehän molemmat koirat olivat Heilurihännän "joukkuelaisia" :D Näiden lisäksi aioin itsekkin kisata JH kehän HH koiralla, eli menoa riitti.
Pari kilpailun ajan sain itse huilata, koiria kampaillessa, ennen jälkeläisluokkaa. Esitin Emman, kun kyseessä oli Tuikun (Heilurihännän Love On The Run) luokka. Koko porukka veti juoksuista johtuvasta järjestelystä piittaamatta hyvin, ja ryhmä sai KPn ollen ROP jälkeläisryhmä. Kasvattaja luokassa hihnan päässä oli jälleen Emma, ja Heilurihännän oli myös ROP kasvattaja ! Onnea Kirsille!
Ropin valinnan jälkeen kiikuttelin Emmaa paras pää luokkaan, jossa pääsimme hienosti kolmen parhaan joukkoon, kun Elvis "omisti" parhaan pään.

Junior Handler kehään päätin viedä jo vähän väsähtäneen Emman, koska muiden koirien testaukseen ei olisi oikein jäänyt aikaa. Kehä oli lyhyt ja molemmat ikäluokat kisasivat samaan aikaan. Pöydällä en keksinyt valittamista, liikkeetkin meni nappiin, mutta seisoskelut hoidettiin kahdella jalalla. Sijoitukseksi tuli JH2, voitto meni ansaitusti nuoremmalle tytölle joka esitti wichiä (:

Loppuhuipennuksena pääsin vielä auttamaan Heilurihännän väkeä BIS kehiin, ja tuloksena oli BIS2 kasvattaja ja BIS jälkeläisryhmä ! Onnea koko poppoolle.

Mauri liikeessä.
© Tarja Kalme

Ja Ira hoitaa taas loppuun kiitokset kaikille jotka olivat osana tässä vauhdikkaassa päivässä, ja erityiskiitos ihmisille joiden koirien kanssa pääsin kehässä pyörähtämään :) Kyllä mä vielä opin!

KARLOON-kotisivut ovat nyt auki !

www.karloon.fi

Saatiin siis kennelnimen ympärille oikein kotisivutkin, joista suuren suuri kiitos sivujen suunnittelijalle Hanne Tuomenoksalle! :) Kiitos hienosta ulkoasusta ja ideoista, olis aika köyhät sivut meillä jos toteutus oltaisiin tehty vain mun ja äidin ideoilla. Jättäkää toki jälkenne vieraskirjaan!

klikkaamalla isommaksi

Kyllä se tekee kun sille sanoo.

Taas keskiviikko, ja taassen treenaamaan. Anu ei päässyt koutsaamaan ja paikalle saapui mun ja Roosan lisäksi Alessa ja Anna. Mukavat treenit saatiin kuitenkin väännettyä!

Ekan radanpätkän ongelmat: takaaleikkaukset ja An kontakti.
Kertaakaan ei kirjaimellisesti junnattu takaaleikkausten kanssa, mutta vauhti niissä menee nolliin, kun ei R hirveän paljoa tunnu itsenäisesti pinkovan. Onhan meidän takaaleikkaukset kehittyneet huimasti alkuajoista, eli ei sitä kai liiemmin saisi valittaa. Toinen ongelmista A, ratkesi sillä kun sanoin käskyn tarpeeksi kuuluvasti. Millonkohan musta on tullut ääneni kanssa pikkupiipertäjä? Pitää siis ottaa äänenkäyttö taas huomioon.

Toisen radanpätkän probleemo: puomin ylösmeno ja takaaleikkus + kepit.
Puomille olisi pitänyt vekata jyrkemmin, noilla sähläilyillä Roosa juoksi aina puomin ylösmenon taakse ja loikkasi sivusta puomille, osui kyllä kontaktiin, mutta ei se siistiä ollut. Aita toimii sensurina. Puomin alastulot alkaa kuitenkin pikkuhiljaa muotoutua, hitaat ne on, mutta vähintään 5xvarmemmat kuin A. Pääsin taas juoksentelemaan hypyllä ja An alla olevalla putkella, luultavasti persjättö olisi ehtinyt myös putken ja hypyn väliin, mutta kaikkea pitää treenata. Kepeillä R useiten haki ensimmäiseen väliin, muttei kääntynyt toiseen, koska rintamasuunta osoitti yhä seinään, eikä korjannut. Sitten aloin korjaamaan turhankin ripeästi ja haettiin toiseen väliin. Yllä kuitenkin suht onnistunut toisto. Takaaleikkaus oli mitä oli, mutta kohtuu hyvin tuntuvat kepitkin vetävän!