sataa sataa ropisee pilipilipom.



Vaikka toi sade onkin kyllä lunta mitä mä nään.
Kuten varmaan on huomattu, blogissa on ollut hiljasta mutta nyt se on vaan mun motivaatiosta kiinni, meinaan nyt on uusi kone mil kirjottaa! Ja nythän on noita näyttely tapahtumia edessä, niin pitäisi juttuakin riittää (:
Ensin vaikka ATT:n kisoihin, jotka siis olivat Liedossa tuona legendaarisena päivämääränä 10.10.-10
Alku ei tuntunut kovin hemaisevalta, kun olin jo sydänkohatuksia saamassa nopealla aamupyrähdyksellä, kun pikkutien läpi vetäisi kissaa isompi, karvainen, hännättömän näköinen otus josta ääntä lähti. Koirat olivat tietysti tohkeissaan pinkomassa perään. Juuri kun oma hengitys oli tasaantunut ja matkakin vähän jatkunut niin eikös sieltä pusikosta hetken päästä pinkonut toinen samanmoinen köriläs. Tosin sillä ei ollut ääniä päällä. Kotona sitten autoa pakatatessa vinguin niistä äitille ja hän selitti niitten sitten olleen supikoiria. Pakko kai oli uskoa ja muuttaa mun Huutijärven monsterit ihan tuiku tavallisiksi supikoiriksi.
Seuraava ongelma tuli ennen kuin päästiin edes Lahdentien rampista alas. Auto ei kai oikein käynyt, en muista ihan tarkkaan mikä siinä oli, niimpä pysähdyttiin ja sitten siinä kuunneltiin. Pling, meillä syttyi moottorin vikavalo. Noo, sellasella vehkeellä ei uskaltanut lähteä Lietoon matkaa tekemään, eli nokka kohti kotia ja kamat ei niin koira-autoon eli isäpuolen mersuun. Sillä se matka sitten sujuikin niinkuin piti. Onneksi sen radiokin on jo korjattu. :D



Nuorten SM


Mullahan _oli_ hienot videot kisoista, mutta ofkoors menin sekoilemaan niiden kanssa kun oli outo kamera. Eli mennään vain selostuksella.
A-radan tuomaroi Harri Huittinen ja rata näytti kaikinpuolin olevan ihan jees. Rengas ei huolettanut enään, kiitos hyvien viimetreenien, mutta pituus vieläkin kummitteli. Kepitkin päätin vetää niinkuin treeneissä. Jos menee niin hyvä. Jos ei mene niin treeniin vaan.
Radalla kaikki sujui kuitenkin ihan jees, vauhtiakin tuntui olevan ihan mukavasti. Kepit oli pro, hakemisessa ei mitään ongelmaa, tosin ohjasinkin Roosalle helpommalta, eli ns. väärältä, puolelta. Pituuteen kuitenkin koskettiin, eikä ihme, kun se oli heti tiukan mutkan jälkeen, tappijalan vauhti ei ehtinyt vielä kiihtyä. Toinen vitonen saatiin putkelta. U-n mallisena se oli ja lähdin kauimmaiseen päähän turhan aikaisin kääntämään ja Roosa juoksi päin reunaa, pyörähti ja sitten vasta takaisin. Omamoka, turha valittaa. Sitten loppusuora meni taas rouvalta kivasti hölkötellessä. Tulos: 10 -8.57 sij. 7 etenemäksi muodostui 2.96m/s eli ollaanhan se rivakamminkin kuljettu. Putkella toki meni aikaa.

B-rata muistutti A-rataa väärinpäin, mutt pöytä oltiin otettu pois ja okseri oli ilmaantunut paikalle. Rata vaikutti meille ihan sopivalta, vaikka nyt oli jännitettävinä okseri ja pituus. Radalla hommat meni kuitenkin nappiin, ja juhlistelin jo luvaa maalissa, mutta eipäs ollutkaan. Napattiin ensimmäinen kontaktivirheemme puomilta, eikä sinänsä ihme kun koiraeläin oli löytänyt sitäisen turbomoottorinsa ja kulki todella hyvin! Eli heti kun taas palataan treeneihin, aletaan ottaa niitä onoffeja kuntoon, ennen kun ne alkaa sujumaan en kisoihin lähde. Tämä olis ainakin tavoite. Ainahan niistä nopeista kontakteista saa haaveilla, mutta on Roosa jo idean hoksannut (; B-radalta tulos: 5 -18.28 sij. 5 etenemä: 3.49m/s :DDD olihan se ihanneaikakin löysä mutta toi etenemä maistuu hyvältä! (;


On/Off treeniä kotipihassa.


C-rata oli Anne Huittisen hyppäri, ja meillehän kelpasi LUVA myös hyppyradalta. Rata ei hirrmuisen ongelmalliselta vaikuttanut, lähinnä mietin keppejä ja yhtä valssia. Keppejä taas turhaa pohdiskelin ja pituuskin meni puhtaasti. Putkissa Roosasta lähti ääntäkin, ei sitä perinteistä tuhinaa vaan kunnon haukut. Ensin taisi laulu johtua vain menemisen riemusta, mutta pussista tultua piti alkaa paukuttaa siinä juoksun lomassa pussin suoristajalle, joka oikopäätä pinkoi suoristamaan kangasta kun koira ulos pääsi. Siksipä rata ei tuntumut miltään järin taivaalliselta menolta, kun Roosaa sai viimeiset esteet palauttaa maan pinnalle, ettei sille suoristajalle tarvitse kokoaikaa kiroilla. Radalta ei kuitenkaan lähdetty ja me saatiin toinen LUVAmme ! Tulos: 0 -3.58  sij. 5 ja etenemä 3.18m/s. Olin radanjälkeen kyllä niin naama maassa, kun meno meni semmoiseksi mörinäksi lopuksi. Porukalta kun kyselin niin kukaan ei tuntunut nähneen mikä tulos oli, ja kehuivat vain aikaisempia ratoja. "No mutta olihan teillä kaksi hyvää rataa alla".
Fiilis kuitenkin muuttui kun jäähdytellessä äite tuli huutelemaan ovelta "Ira, oli se!" Mulla lähti ilo ihan lapasesta ja tuli hetken aikaa kiljuttua ja pinkoiltua pitkin teitä. Roosakin näytti harvinaisen iloiselta ja pomppi itekkin samaan tahtiin, vaikka tuskin kyllä ymmärsi mitä oli hienosti tehnyt. Porukka varmaan vai vuosisadan naurut, kun hyppelehdittiin kuin päättömät kanat, mutta ne oli meidän luvajuhlat!

Nyt sitten arkipäivän pölinöihin. Eckerön näyttelyn jälkeen, kun Iines siis sai Kumpumäeltä EHn ja punainen perusteltiin lanneosan nostamisella, päätettiin kokeilla onko Nunnun lihaksissa jonkinlaista syytä. Äiti otti yhteyttä Terhi Laineeseen, joka on nyt käynyt hieromassa Iineksen kolmesti ja Roosan kerran. Iineksellä oli pahat jumit lanneosassa, luultavasti syvissä lihaksissa, koska nyt pinnan lihakset alkavat jo tuntumaan hyviltä, mutta ovat vielä arat. Silti venymiset ja kaikki muukin on mennyt paljon parempaan suuntaan, ja seisoessakin takajalat ovat jo taaempana, eikä selkälinja enää käänny kaarelle. Lisäksi neidin kadonnut takapotkukin alkaa palata, sillä Terhi katsoi jo taka-askeleen olevan parempi pelkässä kävelyssä. Aivan huippu juttu että Iines on paranemaan päin!

Roosahan otti ja yllätti ja aloitti juoksunsa 11pvä, eli juuri ATTn kisojen jälkeen. Nyt on lenkit pelkkää merkkailua ja kun naapurin borderherra tulee näköpiiriin, niin eihän punaisella ole enää korvia päässään. Toissapäivänä alkoi toi varsinainen tyrkyttäminenkin. Puhhuh, juoksut. Terveystarkastuksistakin saatiin hyviä uutisia kun Roosan sydän kuulosti yhä normaalilta ja Iines sai puhtaat paperit niin silmistä, polvista, kuin sydämestäkin (:

Ja ei saa unohtaa Hippu-herraa, joka tuli meille hoitoon perjantai-lauantai väliseksi yöksi, kun ajateltiin vähän treenata Lahden näyttelyitä varten. Hyvinhän se takapuoli alkoi pysyä ylhäällä (: Liike nyt oli vähän kiirrellistä herrasmiehellä, mutta tuo tuoksuva mamma nyt toi vähän lisähäiriötä. Hippu todisti vieläkin olevansa aivan ihana eläin. Lisäksi käytiin vapaana ulkoilemassa Pälkäneen puskissa, missä saa rauhassa painella suuremmitta häiriöittä. Niimpä uskallettiin päästää Hippuakin vapaaksi vaikka siihen ei ollut tottunut, ja voi sitä virtaa. Sänkipellollakin irtosi sellaiset kauriinloikat että jäi tytöt armotta toisiksi!


Hippu ja Iines

 Tänään onkin Wilman ekat agireenit, saas nähdä kuinka meiän käy :D

Pulskat tokotontut laiduntamassa.

Otsikko taitaa tuntua aika heprealta, mut asia selvenee varmaan ku lukee pitemmälle ja tuo kuva kertoo taas r
enemmän kun mun selitykset :p Ihme vetkuilua mut nou hätä pöytäkoneen tilaus laitettiin menemään (; ! Jeeesh!

Ollaan siis Roosan kanssa käväisty Hämeen Spanielikerhon kisaavien ryhmässä tokoilemassa. Ensin piti käydä Iineksen kanssa, mutta päätinkin kokeilla hommia pitkästä aikaa Roosan kanssa. Ja yllättävän hyvin menikin. Häiriössä reenailtiin, keräännyttiin kaikki rinkiin ja pidettiin siinä paikallamakuut. Jokainen käskytti koiransa maahan ja ohjaajat kierrettiin kehä pysähtyen seisomaan joka koiran eteen. Aikaa taisi mennä se 2 min. Roosa ei pahemmin naamaansa nostanut edessäkökkiviin, tähyili van noiden jalkojen takaa missä menin. Kumma eläin, mutta kiva näin :D Hyvin pysy kuitenkin maassa.

Myös seuraamiset tehtiin ringissä. Jokainen lähti vuorollaan ja Maarit käskytti. Meidän seuruistakin oli niin hirveesti aikaa, niin päätin kehua heti suullisesti kontaktista ja kehujahan tulvi yli äyräiden, Roosalla oli hauskaa. Vähänhän seuruu on väljä, mutta ihan kivalta se tuntui kun palaute oli positiivista. Roosallakaan ei tullut suurempia unohduksia (: !
Liikkeestä seiso ja maahan tuli myös tsekattua. Seisohan meillä on todella vaiheessa, oikeastaan aloitin uudella käskyllä näiden pari viikkoo sitten olleiden treenien jälkeen ja nyt alkaa jo jotenkin sujumaan kun nami suuhun tekniikalla lähettiin. Hyvin jää seisomaan, joskus on tarjoiltu maahanmenoa. Eli liikkeestä seiso meni miten meni.
Mutta se maahanmeno! whiih. Vähän oli seuraaminen laiskaa ennen käskyä, mutta meni kuitenkin todella hyvin maahan! Maaritkin kehui ja lisäksi saatiin taas nää syytteet niskaan: "Niin oonkohan mä joskus sanonu et teidän pitäis tokoilla ja kisatakkin?" Niiiin oot tainnu sanoa, mut en oo tainnu saamaan oikeen mitään aikaan, enkä kyl oo koskaa uskonu ton koiran mitenkään noin reipas tokoeläin olevan.

Vielä luoksetulot. Koira jätettiin istumaan kahden koirakon väliin ja itse mentiin kahden koiran ohi ringin ulkopuolelle. Sieltä sitten kutsu. Hyvinhän se sieltä suoraan sivulle tuli, vähän hidasti kyllä siinä edessä. Sama toiseen suuntaan, nyt reippaammin. Eipä Roosa juurikkaan ottanut häiriötä muista koiristakaan ((;

Ehkä sitä jaksais aktivoitua tän tokonkin kanssa, olis aksalomallakin koirilla tekemistä (:

Todellista tekstiiliurheilua!

Se tuli! Huhhuh olin tohkeissani kun postilta tuli viestiä toissaviikolla, pakettia sai käydä hakemassa. Saisitte selkeää kuvamateriaalia, mutta tämä konetilanne vähän rajoittaa. Sitä nyt ei kuitenkaan viitsi muutenkin viimeisillään tuhertavaa konetta täyttää kuvatuksilla. Mutta takaisin pakettiin, terri-erissä tehty Ilo-Willan tilaus oli siis noudettavissa ja paketistahan löytyi Berran agilityliivi brodeerauksilla. Edessä lukee hopealla Karloon ja taakse broderattiin rotuprofiili, kuparilla se, ja hopealla teksti norfolk terrier. Ai että, minä tykkään (: Hyvin sopi käyttötarkoitukseensakin, kun se maanantaina pääsi kentälle. Mutta voin luvata, että kyseisen vaatekappaleen kuvilta ei voi välttyä :D

Meidän Iineskin on nykypäivänä ihan erinäköinen. Tyttö kävi viime sunnuntaita Nan Salmisella trimmissä ja nyt sitä ollaan niin pikkupennun näköstä neitiä. Karvaa lähti ties kuinka paljon, mutta hyvältä näyttää!

Itse reeneissä Iines oli kohtuu näppärällä tuulella, ainakin näppärämmällä kuin viime viime viikolla. Vauhti oli pahasti hakusessa, mutta Veeran pitelemä namikippo kyllä innosti, takaaleikkauksetkin saatiin sujumaan. Kerran nuhva suostui myös hienoon väärään päähän putkea heittoo, mutta siihen kertaan se jäikin. Veeran sanoin "Rekku syndrooma". Vahingossa sinne mennään ja sitten ollaan ihan ihmeissään seuraavalla yrityksellä :D ulkokautta juostiin sitten, outo fiilis :'D

Sitten Roosan treeneihin (joista ei valitettavasti löydy kuvia, Iinukalla mennään) Veera piti meidänkin treenit, kun Alessan ranskalainen pamahti ((: hehheh.. Onneksi se taas toimii.
Vauvauvauvauvau! Nämä oli niin mahdit treenit, ettei Roosaa kylliksi voi kehua. Alan jo vähän luovuttaan sen lelupalkan kanssa, kun namillakin saatiin radalle noin hyvät kierrokset. Taikka sitten saatte ihmiset opettaa mut leikkiin ton koiran kaa, pitää alottaa taas kotiprojektit. Samaan tapaan kuin Nunnun treeneissä treenailtiin takaaleikkauksia, ja alkuun jo vähän namikipolla, mistä neiti sai kunnon paineet itselleen aikaseksi. Takaaleikkailtiin renkaalle, mikä suju tajuttoman hyvin. Pariin kertan Roosa haki sivusta (Veeran sanoin piruillen, kun tapitti renkaan läpi niin kauan kunnes oli aivan renkaan edessä) mutta huimien kehujen jälkeen ei mitään ongelmaa. Kyllä se koira tietää mitä tehdä! Hirmuisella vauhdilla paineltiin putkiin irtoomisia, takaaleikkauksia niillekkin ja hyppyihin piti keskittyä että saatiin kaaret pienemmiksi. Ja vielä kepeille takaaleikkauksia, tuskin oli montaa kertaa kuin se olisi feilannut! Aivan mahtava koira, ei mitään ongelmaa, tuskin hidasti ensimmäisessäkään välissä ollenkaan. Ylpeä olen!

Agility Nuorten SM Treellä.

c: jenna tajakka

  4.9 pakkasin Roosan mauton takakonttiin ja lähdin sitten vähän kauhusta kankeana ajelemaan kohti kisapaikkaa, eli takujen kenttää. Viime käynnistä niillä main oli kuitenkin kulunut jo tovi, meinaan edellinen pysähdys sen tien varrella oli mopokortin koe, viime keväänä. Me mattimyöhäset kortin hakijat. Mutta itse kisoihin! Heti kisapaikalle päästyä käytyyn ilmoittautumassa ja aloin pongailemaan tuttuja, joita sitten alkoikin virrata, ja toipa Alessakin meille TamSKin lapsille ja koutseille teltankin, niin sai koirankin tuulensuojaan.

c: jenna tajakka

Ja radalle! Kari Jalonen oli kehitellyt simppelin ykkösten radan, ja se nolla tuntui oikein olevan tyrkyllä, kun viime treenit menny nappiin rengasta ja haistelua lukuunottamatta. Rengas oli onneksi kakkosesteellä suoralla, joten sen sai varmisteltua huoletta. Silti se oli aivan järkyttävää kun koira katteli välejä ja loikka oli hirvittävä, yhhyh se siitä tekniikasta. Loppuradan hypyt sitten jo ihan katseltavaa kamaa, vaikka Roosa tuntuu välillä vähän kummasti pomppivankin. Vauhti oli folkilla kunnossa, toivottavasti tulevaisuudessa löytyisi vielä lisätehoja, mutta eipä mamma ainakaan paikallaan junnannut. Kepeillä sähläsin kätösilläni taas jotain ja Roosa lähti kiertämään takaa. Pitää taas palauttaa mieliin se mikä vaivasi viime talvikaudella. Silloinkin tein epämääräisen heilautuksen kädellä, ja Roosa lähti heti takaa. Kun kädet piti kyljissä kiinni, niin hakukin meni oikein.
Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, vai miten se oli?
Loppurata kuitenkin tosi jees, keppien jälkeinen putken takaaleikkaus oli vähän tökkö ohjausjuttu, mutta valssikaan ei tuntunut omalta ja kyllä Roosa putket hakee, eli oma liike siinä vammaili.
Lopputuloksena 5rv ja ihanneaika alittui -5.16 ja jäimme täpärästi neljänsiksi juuri finaalin ulkopuolelle. Yksikään miniohjaaja ei saanut nollaa aikaseksi vain sortui juuri vitosiin ja hävisimme kolmennelle 0.25s. Silloin se harmitti, mutta pitäähän sitä olla ylpeä, kun Roosan etenemisvauhdiksi muodostui kuitenkin 3.49m/s ! Tästä se lähtee :D
tässä vielä VIDEO RADASTA!
Mäkin tykkään tosta mun huiviviritelmästä, mutta siellä oli totisesti kylmä!