Sadas blogipäivitys ja päteviä pikkuisia ohjuksia !

Nyt ollaan kai sitten saavutettu jonkinsortin virstanpylväs blogissa, kun blogikirjoitusten lukumäärä alkaa olemaan kolminumeroinen luku. Blogin laadusta kertoo heti tuo kirjoitusvirhe kuvassa, eiköhän tuon satasen perään kuuluisi piste, mutta eipäs ajatella asioita turhan tarkasti (;

Viime maanantaina matkattiin taas Roosan kanssa nuorten valkkuun ja herranjesta tyttö teki hienot treenit! Koutsina oli Mari Mattila, ja treeneissä kolmosten kisarata, Minna Räsänen käsialaa. Okserin 14 tilalla oli vain normaali hyppy. Koko radan oli tavoitteena pysyä koiran edellä, eli takaaleikkauksia ei juuri nähty. Roosalle tämä toimi oikein hyvin ja kun oma liike pysyi jatkuvasti yllä, tuli koirallekkin mahtava meno. Niinpä tänään taas haettiin koiraa hyvin putkista. Roosalla oli muutenkin hyvä meno päällä, veto esteille oli kova ja piti vähän pidätellä. Ja ne An kontaktit! Huhuu, en enää ollenkaan epäile alanko pitään Roosalla pysähdystä vai juoksenneltaisko, kyllä se pysähtyy :D Viimeksikin tuli ripeitä ja nopeita kontakteille hakuja. Kunhan saadaan homma varmaksi niin voi alkaa lyhentelemään sitä aikaa kontaktilla ja ottamaan etäisyyttä.

Roosakin sai siskonsa Tinkan tapaan asemaailmaan sopivan lempinimen. Tinkahan nimettiin huimien luonnetestipisteiden (194p.) Taskuaseeksi ja Roosa sai Marilta nimekseen Ohjus :) Nimittäin suoritimme radan viimeisinä kokonaisuudessaan ja Mari tokaisi "Hyvä, meillähän on vielä sopivasti aikaa ottaa pikkuinen ohjus radalle" Tai ainakin kutakuinkin noin :D

Wilmakin pääsi tiistaina takaisin treenien makuun nyt juoksujen jälkeen. Säähän oli mitä parhain neidin ensimmäisiin ulkoreeneihin. Vettä satoi tasaisen varmasti, mutta onneksi maahan ei ollut muodostunut suurempia lätäköitä. Anna oli pitämässä treenejä ja tiedossa meikäläiselle ongelmallisia ohjausjuttuja, Wimpula tuskin näki hommissa mitään hankalaa. Oma rintamasuuntani pelleili taas oikein urakalla, mikä hankaloitti noita esteiden ohittamisia. Lisäksi en taaskaan ollut tarpeeksi napakka välistävedossa. Mutta hienointa oli se, että rata suoritettiin loppuun puhtaasti, eikä säätila tai ulkona oleminen vaikuttanut mitenkään Wilpertin menoon (:

Wilma pörhäle näytelmöi taas

Tönö-Wilma ei osannut asetella takapäätään kehän ulkopuolella (;
© Anitra Taskinen

Taas on ollut häppeninkiä sen verran, ettei sitä tiedä mistä pitäisi aloittaa kirjoittaminen. Ehkä sitä on kuitenkin loogisinta pätkiä tapahtumien tulva osiin ja pyöräyttää juttu käyntiin aikajärjestyksekssä, suunnaksi siis Someron ryhmänäyttely!

Matkaan lähdettiin Sirpan, Jukan ja Wilman voimin, toki minäkin siellä perässä hihhuloin. Ajomatka näyttelypaikalle sujui siinä perusjuttuja pölpötellessä ja itselle alkoi jo nousta lievä jännityskin päälle. Näyttelypaikalla alkoi kuitenkin olo jo tasaantua, etenkin kun samaiseen näyttelyyn oli ajautunut muitakin tuttuja, kiitos vielä Anitralle seurasta!

Norfolkkeja oli kehässä kahdeksan, joista yksi uros oli pois. Niinpä kehään tepasteli yhden narttupennun lisäksi kaksi urosta ja neljä narttua, joista yksi oli meidän Wilma. Nuorten luokassa oli myös toinen, Wilmaa aavistuksen nuorempi narttu. Kehässä Wilma toimi hienommin kuin odotin, liikkeet olivat lievää nysväämistä, mutta eipä sitä voi neidiltä suuruuksia odottaakkaan kun miettii kuinka vähän meillä näyttelytreeniä on takana. Ja se treenin vähyys näkyi pöydällä. Nyt se oli semmoista epämääräistä vänkäämisvönkäämis juttua, mistä en kyllä tykkää. Pitäisi harjoitella tätäkin. Vapaana seisotukset menivät kuitenkin kivasti, vaikka istumista oli Wilpertin mielestä hauska tarjota, olihan kehässä niin himpuran kuuma! Marja Salmisen käskystä käteen lyötiin punainen nauha ja kilpailuluokasta napsahti voitto ilman SAta.

Arvostelu:
Marja Salminen, Suomi
"Erinomainen tyyppi. Pää saisi olla voimakkaampi. Valitettavan vaaleat silmät. Hyvä kaula ja runko. Erinomainen hännänkiinnitus ja häntä. Hyvin kulmautunut sekä edestä, että takaa. Liikkuu ja esiintyy erittäin hyvin. Karvapeite kauniisti kunnostettu. Hyvässä kunnossa."
NUO-ERI NUK1

SA jäi siis saamatta vaaleiden silmien takia, mutta se vika on neidissä tiedetty jo kauan. Mieltä lämmitti vielä Marjan kommentit kun hain arvostelua. "Harmi nuo silmät kun on muuten niin nätti narttu".
Sitähän se on (:

"Jimmie Ericsson on siinä kuin uimakoulussa" -Mertsi

Telma-vaava tuli vaan koristamaan sivua

Näitä epäselviä blogiostikoita kyllä riittää!

Viime lauantaina otettiin siis suunnaksi Rauma KR, jonne kaiken fundeeraamisen jälkeen pääsi Saanan järkkäämällä "äitikyydillä", kiitos vielä hirmuisesti! Koirakansalaisina matkassa olivat Saanan Beffi ja oma mursuimainen folkisti Roosa.
Näyttelypaikalla ei ollut mikään kiirus ja siinä ehti hyvin majoittautua folkkikehän laitaan, jos joku vaikka tarvitsisi handleri apua. Itsellä kun ei ollut koiria kehässä, Roosa oli paikalla vain junnuja ajatellen. Paikalle saapuivatkin Kirsi ja Jaana koirineen, eli team Heilurihännän. Pääsinkin paras uros-kehään Telman isukin, Mortin (Hh. From Me To You) kanssa, tuloksena PU3. Paras narttu kehässä hihnan päässä oli Mindy (Hh. I'm No Angel) ja kehästä tultiin vihreää nauhaa ja vara-sertiä rikkaampina (: Heilurihännällä oli myös kasvattajaluokka, jossa esitin Mortin, tulokseksi tuli ROP-kasvattaja. Hienosti ne folkit vetää vesisateessakin!


Tuo uimakouluotsikko meinaa kyllä kaikista eniten JH-kehää, jonne siis suunnattiin Roosan kanssa. Vaikka koko päivän oli sadellut vettä, tuntui sitä tulevan vielä railakkaammin kun joutui itse seisoskelemaan siellä kehässä. Roosa ei kuitenkaan kaikessa turkittomuudessaan ollut vesisateesta moksiskaan. Junnuissa ei ollut lainkaan yksilöarvostelua, mutta tuomarina ollut ruotsalainen Eva Liljeqvist Borg teetti liikkeenä kasin. Oma liike tuntui vähän venyvän ja takaa vaihdot olivat tosi epämääräsiä Roosankin siinä kiepsahdellessa. Silti saatiin olla mukana aina siihen saakka kun porukka karsittiin kuuteen tai seitsemään (: Ylpeä olen Roosasta.

Nyt lauantaina olisi suunta kohti Someron näyttelyä, mukaan lähtee Wilma. Toivottavasti keli olisi parempi ja kehään pääsisi ihan hameessa (;

"Ja taas siellä alkoi Muppet Show pyöriä." - Mertsi

Kiitos Antero "Mertsi" Mertaranta jälleen uusista ja mahtavista blogiotsikoista ja mahtavasta MM-selostuksesta. Koirakansa, älkää tappako, mä diggaan lätkää.

Jokunen viikko takaperin saatiin tieto siitä, että minut ja Roosa oltiin valittu TamSKin nuorten valmennusryhmään kahdeksan muun nuoren kanssa, ihan vakiryhmäläisiksi. Ensimmäiset valkkuryhmän treenit jouduin jättämään väliin oman flunssan takia, eli toissa maanantaina olimme ekaa kertaa valkun treeneissä. Kouluttajana oli Pia Niittymäki ja ratana oli Pohjoismaiden Mestaruuksista 2010 tuttu joukkuehypäri, joka siis löytyy täältä.

Rata mentiin alkuun kisanomaisesti ihan pillinvihellystä myöden. Tuloksena meille kuitenkin hylky, kun jätin Rn selän taakse 7 hypyn jälkeen, ja koira valisti lähemmän putkenpään. Lisäksi pituus tuotti ongelmia koko treenien ajan, vauhdin otto tuntui olevan Roosalle se päivän sana. Lopputreeni vedettiin yhdellä pituuden palalla, ei ongelmaa.
Loppuun kokeiltiin vielä vaihtoehtoista ohjaustapaa hypylle 10. Tuntui mukavalta vaihtelulta, vaikkakin taisi hidastaa Roosaa jonkinverran. Tai tiedäppä sitä, kyllähän se käännös oli todella pieni. Renkaan kanssa ei ollut ongelmaa koko päivänä, mun luottamus alkaa kasvaan ja keppien hauissa oli pari pulmaa kun suhersin itse, mutta keppien edessä tehty persjättö toimi epäilyistä huolimatta. Lisäksi yksi väärä rata kun menin aivan sekaisin. Silti jäi hyvä ensimaku nuorten valkusta, ei malttaisi odottaa uusia treenikertoja (:

Tämän viikon maanantaina oltiin siis toista kertaa valkkuilemassa, kouluttajana Marketta "Marke" Kulo. Treenattiin Jenni Lehtisen suunnittelemalla radalla (TamSKin valmennusryhmän blogista löytyy ratapiirros, mutta treeneissä rataan tuli joitakin muutoksia) joka oltiin pätkitty osiin niin, että koiralle palkkaus tulisi yllätyksenä, eli vähän epätavallisemmassa kohtaa. Videolle radanpätkistä tuli kaksi, kun kolmea ehdittiin työstää. Kolmaskin taisi olla viimeisten ratojen yhdistelmä.

Roosa tuntui alkutreeneistä tosi kankeelta, mutta taisi johtua vain omasta alkukankeudesta, sillä seuraavat radat sujuivat jo huimasti paremmin. Itselläni oli ohjauksissa aikamoista epäselvyyttä, takaakierrot tuli joko liian hätäsestä näytettyä, tai jäin liian pitkäksi aikaa törttöilemään ja myöhästelin persjätöistä. Lisäks videolta näkyy taas toi miten juoksen ite noihin putken päihin ja kompastelen jalkoihini. Hyvä koordinaatio tosiaan, mutta mulle tuli niin kiirus tossa Alessan naureskelukohtauksessa, että ei jalat vaan pysyny perässä kun hiekka liuku lenkkareiden alla. Inovit, tai vastaavat, olis kivat.

Roosan An kontaktit oli kuitenkin tosi kivoja! Harmi ku niitä ei videolla näy. Kerran taisi tulla suoraan alas, mutta pari nopeampaakin toistoa tuli. Enään toi on/off ei tunnu niin onnettomalta idealta A:llekkaan. Puomilla se nyt on ihan jees. Mitä nyt kyttäillään välillä sitä paikkaa. Toistoja toistoja.