Niin paljon asiaa, mutta niin vähän kuvia

Ernestiä ei jaksanut junamatka kiinnostaa.
© Katriina M

Sekasortoinen viikonloppu takana ja hengissä selvittiin! Äiti pystyi Sinikan avustuksella esittämään kaikki ilmoitetut viisi Karloon-kakaraa kehässä nuorten koirien katselmuksessa viime hetken takapakista huolimatta. Ja valmennusviikonloppukin saatiin koettua vauhdikkailla junanvaihdoilla varustettuna. Itse siis matkustin kiinan harjakoira Ernestin, virallisemmin Hundred Acres Chewbacca nimisen pojankoltiaisen kanssa, ja oli meillä junavaunussa myös folkkivahvistus, kun Iines matkusti Katriinan valmennusviikonloppu koiraksi. Kerrottakoon nyt sitten alkajaisiksi jotain valmennusviikonlopusta ja niistä junamatkoistakin tietysti.

Nuuneroinen hotelloi
© Katriina M

Perjantaina siis suoraa koulusta nousin äidin kyytiin ja lähdin tämän avustuksella raahaamaan kahta koiraa kamoineen asemalle, missä Kassu oli luojan kiitos vastassa. Juni soittelikin jo asemalle tullessa, että juna on jo Tampereella, mutta en kyllä kiirehtimään ryhtynyt uutisen vuoksi. Tärinä oli muutenkin niin hirmuinen. Junaan ehdittiin kuitenkin hyvin, vaikka Ernesti yllättikin ikävällä oksennusyllätyksellä kun takakontti avattiin. Maha heitti jännityksestä sekaisin myös junassa, mutta muuten matka meni oikein hyvin. Siis Pieksämäelle asti.

Pieksämäellä odottikin sitten elämäni tähän asti vauhdikkain junanvaihto. Osa meistä neljästä (Noora, Juni, minä ja Katriina) pomppasi ulos junasta ja otti kamoja vastaan kun toiset niitä viskelivät pihalle. Juna oli saman laiturin toisella puolella, että jotain positiivista sentäs. Mutta keppas kappanaa, meidän vaunu oli pendolinon toisessa päässä. Ei siinä muu auttanut kuin laittaa töppöstä toisen eteen ja junassa jo olleiden avustuksella selviydyttiin sisään. Onneksi. Junasta lähtiessä olikin sitten kamoissa ettimistä kun ne oli viskeltynä ympäri vaunua ja kyllähän se yksi häkki meinasikin sinne junaan jäädä. Onneksi Katriina tajusi ja haki sen, olihan kyseessä sentään meikäläisen mautohäkki.. :D

Perjantaina meillä ei treenä ollut, onneksi, nimittäin Ernestille ei ruoka maistunut matka stressin vuoksi. Luonnoimassa oli aluekouluttaja Pirjo Piiroinen ja juttua oli kasvatustoiminnasta, rakennetyypeistä, kehityskausista ja luonnetestiäkin sivuttiin. Yhdeksi leirin lentävistä lauseista tulikin: "Kokeen päätteeksi koira ammutaan." Niin kuinkas se menikään? :'--D

sivuntäytettä Iineksen tapaan

Launtaina olikin ohjelmassa luento ja koulutuksia. Kouluttajina Anna Mäkinen ja Susanna Häggblom, molemmat entisiä junior handlereitä. Treenailtiin perusjuttuja: kolmiota, edestakaisin liikettä, hampaiden näyttöä ja tuli vastaan pari vaihtokoiraakin. Hihnan päässä oli Ernestin lisäksi kk. villakoira sekä bortsu, molemmat oikein symppiksiä. Bordercollien aivojen naksutuksen oikein kuuli, liian viisas koira mulle! :D

Luennon pitivät Anna Mäkinen ja Saana Simola, aiheena "Mikä meni väärin?" Katseltiin siis kuvia ja kommentoitiin niitä. Ja oli toosi hyvä, tuli tajuttua kaikenmoista mitä voi mokata ja mitä on oikeestaan tullut jo mokattua mm. asettelua opetellessa.

Lauantaina tapahtui myös muualla, sillä äiti oli kasvattien ja Sinikan kanssa Lohjalla NN-nuorten koirien katselmuksessa. Mukana olivat Karloon Big In Brecon "Kasper", Karloon Big In Beverly "Fanni", Karloon Big In Bexley "Lilli", Karloon Couldn't Be Faster "Eddie", sekä meidän oma tössötin-Telma. Itse en ollut messissä, kuten ehkä on jo käynyt ilmi niin tässä tulee listä arvosteluja ja tuloksia ja mun hehkutuksia :) Tuomarina oli siis Rune Fagerström. Näyttelyn kulusta voisi sanoa sen verran, että jokainen ikäluokka (PEN, JUN, NUO) oltiin jaettu kahtia ja jokaisen luokan voittaja kisasi aina toisen luokan voittajaa vastaan PN ja PU luokassa. KPta ei jaettu, koirat laitettiin vain järjestykseen.

Eddien arvostelu:
"7,5kk. Erinom. koko. Hyvät rungon mittasuhteet. Tänään vielä hieman ilmava, mutta se kuuluu ikään. Hyvä sukupuolileima. Hyvä kallo. Kuono-osa saisi olla lyhyempi. Hieman isot korvat. Kaula liittyy hyvin lapoihin. Hyvä viisto lapa. Riittävä runko. Hyvin kulmautunut takaosa. Hieman kapea takaa. Löysyyttä kyynäspäissä. Sivulta liikkuu hyvin. Hyvä ylälinja. Hyvä karvan laatu ja häntä. Nuori uros jonka tarvitsee tiivistyä. Ihastuttava luonne."
PEN7-9kk sij. 2

Telman arvostelu:
"7,5kk. Sopiva koko. Erinom. rungon mittasuhteet. Kaunis, hyvänmallinen pää. Hyvät, tummat silmät. Korvat ok. Hyvä kaula. Viisto lapa. Ikäisekseen riittävä runko. Hyvä luusto. Hieman pehmeä välikämmen. Hyvin kulmautunut takaa. Oikea hännänkiinnitys. Hyvä, vahva ylälinja. Liikkuu hyvin. Hyvä karvanlaatu. Ihastuttava luonne."
PEN7-9kk sij. 3

Molempien C-pentujen suorituksiin oon toodella tyytyväinen. Eddiekin oli esiintynyt äidin kanssa reippaasti ja askel askeleelta oli vaan petrannut, kasvattajaluokassa meno oli ollut jo tosi kivaa. Tuomari kommentoi Telman luokkaa päivän siihen mennessä kovimmaksi. Hieno pirpana ♥

Kasperin arvostelu:
"9,5kk. Erinom. tyyppi&koko. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä sukupuolileima. Hyvänmallinen pää. Hyvä kallon leveys. Oikein asettuneet korvat. Turhan pyöreät, vaaleat silmät. Hyvä kuono-osa. Niukka purenta. Riittävä kaula. Hyvä eturinta. Pysty olkavarsi. Hyvä runko. Sopiva luusto. Erinom. ylälinja. Liikkuu hyvin. Esiintyy ja esitetään hyvin."
JUN9-12kk sij. 1 PU1-JUNIORI VSP-JUNIORI

Fannin arvostelu:
"9,5kk. Erinom.koko. Hyvät nartun mittasuhteet. Hyvänmallinen pää. Viehättävä ilme. Hyvät korvat. Sopiva kaula. Lyhyt olkavarsi. Riittävä runko. Hieman pitkä lanneosa. Voimakkaat takakulmaukset. Hyvä karvan laatu. Selän päälle kääntyvä häntä. Erinom. liikkuja. Esiintyy ja esitetään hyvin."
JUN9-12kk sij. 1 PN2-JUNIORI

Lillin arvostelu:
"9,5kk. Hyvä koko, mutta vielä hieman kevyt kokonaisuus. Tänään alasotettu karva ja luusto saisi olla vahvempi. Hyvät pään mittasuhteet. Kevyt kuono-osa. Tummat silmät. Hyvä kaula. Pysty olkavarsi. Lyhyt rintakehä. Lanneosa saisi olla vahvempi. Normaalit liikkeet. Luuston tulee vahvistua. Kiva käytös."
JUN9-12kk sij. 4

B-pentuekin suoriutui osuudestaan mainiosti ja Kasper periaatteessa uusi erkkarin VSP-pentunsa, koska sama narttu oli jälleen ROP ja voitti myös Fannin. Lisäksi kehään oltiin ilmoitettu kasvattajaluokka ja kaksi paria kokoonpanoin Telma ja Eddie, sekä Kasper ja Fanni. Parikilpailun voitto meni Telpparallaalle ja E-miehelle, toisen parin ottaessa hopeaa. Kasvattajaluokassa edustivat Kasper, Eddie ja Telma. Kiitos vielä Nanille Telman esittämisestä :)

"Ryhmä nuoria koiria, joilla hyvät rungon mittasuhteet, mutta iästä johtuen vielä hieman ilmavia. Päihin tulee kiinnittää huomiota. Hyvin liikkuvia"
KASV-2

Iines valmennusviikonlopussa Juha Kareksen esittämänä.

Sitten takaisin Kuopioon! Sunnuntaina meillä oli kouluttajina Johanna Jykylä, sekä ulkomuototuomari Juha Kares. Molennat koulutukset olivat mahtavia, etenkin Karekselta sai huimasti vinkkejä siihen, kuinka saada koira näyttämään mahdollisimman hyvältä. Ernestikin jo vähän rentoutui Johannan koutuksessa pöydällä ja aloin itekkin saada kiinni siitä ideasta miten harjakoiraherran sai näppärimmin seisomaan maassa silloin kun vapaana nököttäminen alkoi kyllästyttää.
Kareksen koulutus taas oli aivan mahtava! Sanoin ei voi selittää kuin näki koirien muuttuvan kun teki tietyllä tapaa jotain. Ihme miten oman askeleen pituuskin voi vaikuttaa koiran liikkeiden ulkonäköön niin paljon. Muutenkin oli kyllä mahtava koulutus, taatusti hintansa väärti.
Kiitos vielä kaikille mahtavasta valmennusviikonlopusta! Etenkin takaisin päin tulleesta ja astetta sujuvammasta junamatkasta kiitokset Kassulle, Junille ja Nooralle! Svetlana ja kumppanit tullaan kyllä muistamaan (;

Tunnustusta kehiin

Tunnuksen saaneen pitää;

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa koiristaan

Ensinäkin, ennen kiittämisiäni niin miksi ihmeessä tuolla lukee "Tunnuksen saaneen", eikös tämän pitäisi olla "Tunnustuksen saaneen"? No, jos hommalla oli joku pontti niin olkoon noin :D Oli vaan taas pakko kyseenalaistaa.. Kiitetään kuitenkin koko köörin kohdalta Miiraa, sekä Katriinaa, jotka haasteen heittivät. Kahdeksan bloggaajan keksiminen vaatii haastetta, joten let's see kuinka monta saan kokoon nyt nopsaan ja nokkelasti. Haaste pyrähtää siis:
Annalle, Sannille, Junille, Nealle, Saralle, Johannalle, Satulle ja Moonalle! Huh, mä keksin ne!

Sitten itse asiaan, mikä ei ole kyllä yhtään helpompaa. Kahdeksen tunnustusta meidän väestä, tästä tulee kiintoisaa, tai sit ei.

1. Me kaikki rakastetaan vadelmia! Tai oikeestaan Telman vadelmarakkaus on vielä kehittymisvaiheessa, mutta kyllä me kaikki pöyritään pää pusikossa lenkeillä, silloin kun vadelmia niistä suurimmaksi osaksi kaadetuista pusikoista löytyy.

2. Roosa oli pentuna aikasmoinen tuhomonsteri. Se teki nyrkin kokoisia reikiä nahkasohvan ja -nojatuolin alareunaan. Kaikki alkoi siitä kun sen luu oli pyörinyt istuimen alle, ja se oli pakko saada pois. No, pikkiriikkinen folkkijuntti sitten otti nojatuolinnurkasta kiinni ja se todentotta liikkui. Samalla irtosi pienet suirot nahkaa, ja sohvaoperaatio osoittautui täten kiinnostavammaksi kuin luu. Ja sohvaoperaatio jatkui chilitöhnistä yms. huolimatta. Tempaukset taitaa kertoo jotain meidän "vanhuksen" luonteesta.

3. Telmakin on tuhomonsteri, joka tosin rakastaa sähköjohtoja. Iineshän on jättänyt yhden kunnon tällin jälkeen piuhat rauhaan, luojan kiitos koiralle ei silloin käynyt kuinkaan. Mattoon kylläkin paloi jälki. Telma tosin on järsinyt varmaan kaksi puhelimen laturia, yhden tietokoneen laturin poikki ja yhtä on maisteltu. Nyt se on kuitenkin rauhoittunut.

4. Telmalla on todella korviin ottava ääni kun se tahtoo tahtoo tahtoo jotakin ihan pelkästään itselleen.

5. Jokainen norfolkkimme on ahnepossu, ja se on enemmänkin kuin positiivista. En tiedä kuinka osaisin edes elää nirson koiran kanssa. Ihanat, pohjattomat ärrieri massut ♥

6. Minä ja varmasi myös noi koiraeläimet, inhotaan junanvaihtoja, etenkin nopeita ja kiireisiä sellaisia. Mä puhusen ja puhkun ja tiuskin ja muutenvaan olen repiä hiukset päästä, niin en usko että noi luppakorvatkaan siitä tunnelmasta nautti.

7. Tää nyt ei liity juuri meidän koiriin, mutta mä en osaa mielestäni juosta. En agikentällä, enkä kehässä. Tosin valmennusviikonlopussa sanottiin että se mun juokseminen on ok, mutta en mä siihen ite vieläkään luota.

8. Roosalla on yllättävän pitkä pinna pentujen kanssa. Se kestää Telman tössötystä vieläkin, vaikka sen juoksut on jo alkaneet. Odotetaankin äitin kanssa sitä päivää jolloin tolla vanhalla punaisella kilahtaa ja Tem tajuaa ihan tosi olevansa se pahnan pohjimmainen. Onneksi Iines on sitä laittanut jo ojennukseen.

Mahat ja hormonit sekasin

Telmaa naurattaa koko ajatus:
"Jaa minäkö jo iiiso tyttö?"

Nyt on ollu härdelliä ja lattialla yhtä jos toista jälkeä. Veritippaa ja kurapeetä, unohtamatta tietenkään epämääräisiä vaahto- ja piimäoksennuksia. Mäkin niin tykkään juoksuista ja sekaisin menneistä mahoista. Etenkin kun ne osuu talouteen peräkkäin.

Ensin heitti Iineksen maha kärrynpyörää. Tavaraa tuli ulos molemmista päistä, tosin luultavammin Nunu sai hoidettua hätänsä suurimmaksi osaksi ulos. Ruoka-annos meni pieneksi ja heti kun mökille taas päästiin viikonloppuilemaan niin tehobaktia peliin. Samana päivänä kuun Iineksen suolisto vetäisi sekaisin, saman teki myös Roosa. Ja niitähän jälkiä sitten siivottiin. Kun tultiin koulusta kotiin, kun oltiin hetki yläkerrassa, kun nyt muuten vaan sattui vahinko, yleensä aina imurijohdon päälle. Roosankin olo helpottui tehopaktilla, mutta kyllä olikin rouva kipeänä. Lähti nimittäin häntä alhaalla pois keittiöstä kun otti ruokaa tai piimää tarjolle ja syömään suostui jos joku vaan istui vieressä, tai jos ruokakuppi oli sylissä. Iines sen sijaan hotkotti perinteiseen tyyliinsä, vaikka sapuskat tulivatkin vauhdilla pihalle. Roosaa kävi kyllä sääliksi, kun pikku pärrieri oli ihan meno vekka. Onneksi nyt ollaan jo täysissä junttieinari voimissa!

Telma taas säästyi mahapöpöltä, mutta sensijaan aloitti penska ensimmäiset juoksunsa. Että mä inhoan juoksuja ja narttujen aivotoimintaa niiden aikaan. "Oooo osansinko mä tosiaan joskus tommosen käskyn kun maahan? Vähänkö siistii! Ai osaanko mä vielä? No en!" Aivot ovat siis nollaantuneet ja vanhukset ovat nyt aivan tohkeissaan pikkupirpanan juoksuista. Roosa taitaa luulla olevansa uros, vaikka raiskauksilta ollaankin vältytty.. No, tässä vedellään nyt hetken aikaa henkeä ja punotaan kokoon katkenneita pinnoja. Ei ne juoksut maailman tappiin kestä. Luojan kiitos.

Keskellä viikkoa tuplasti treeniä.

Wilmaphoto ajalta nakki ja paketti

Kuten jo höpöttelinkin Wilman viime treenipäivityksen kohdalla, siirtyi seuramme nyt talvikauteen, eli sisälle tiemme vei. Roosan kohdalla jännitys kohdistui nuorten valmennusryhmään ja me saatiin paikka! Mahtavaa mahtavaa! Treeniaika sen sijaan on aikas kökkerö, ollaan nimittäin Best In-areenalla treenaamassa torstaisin kello 20-22. Nyt syksyllä on niiin pimeä ja ällöttävä keli. Kerrankin mä huomaan toivovani lumisadetta.

Wilman treeneissä painotettiin pikkukirpulla aika paljon keppejä. Kärsivällisyys ja ohjausongelmia havaittavissa ja paljon! Kyllä siellä päteviäkin vinokeppeilyitä oli, näitä pitäis saada videolle. Radoissa aika simppeliä juttua, niisto toimi meillä tosi kankeen olosesti ja putkiin ohjaaminen oli mulle taas niin mission mahdoton. Wilmalla oli meinaan niin vauhti putkiin kun sinne sohasin, ettei se ennättänyt kääntää. Ja taas varmisteltuani olin jäljessä. Nääkin saatiin kyllä toimimaan. Ainakin meillä oli huikean hauska sisälle paluu, vailla Alessa sanoikin koko ryhmän olleen vähän "pilipali"-tuulella, meidän asenne puuttu. Äänenkäyttö kenties ainakin ohjelmaan ensi viikolla? Ja etenevät persjätöt muistinsopukoista työpöydälle!

"Edustuskuva" -11
© Aino L

Ja tosiaan torstaina starttasi nuorten valkku, jossa uusimme vakkaripaikkamme, huikeeta! Treeniolosuhteet on aivan huiput, treenataan siis Best In -areenalla Lempäälässä, missä pohjana on keinonurmi, jossa on siis myös kumirouhetta. Aikoinaan valittelen ettei Roosalla oikein kulkenut alustalla, eli nyt ainakin nähdään vierastaako se todella niin paljon keinonurmipohjaa juuri tuolla hallilla, koska Liedon ATT-areenalla ei oo tuollaista "arastelu"-ongelmaa ollut.

Treeneissä me sitten mussutettiin hyvää, joskin kuorrutukseltaan ja osalta täytteestään varsin kovaa kakkua (kaikella rakkaudella Sara ja Alessa ♥), sekä saatiin meidän huisit edustushupparit, joka tuossa kuvassakin on. On meinaan lämmin, ihan huippu vaatehärpäke. Sponsoreita löytyy siis hioista, edessä TamSKin logo, ja takana komeilee sukunimi.
Alessa kehitteli alkuun simppeliä pohjaan tutustumisrataa, ja Roo oli oikein pätevä, pinkoikin kivasti. Seuraavaksi Aino teki pienen radan, jossa sai sitten tarvittavaa kohtaa jäädä hinkkaamaan toimivammaksi. Alun niisto tökki, omien jalkojen sijainti oli hyvin tarkkaa Roosan mieleen, sillä lähti folkusti lähti herkästi hakemaan mun toiselle puolelle jalkojen edestä, mikä tuntu aika hassulta. Alko kuitenkin pelittämään ja ihan mukava niisto saatiin alle. Suoran putken jälkeinen ennakoiva valssi joutu viilaukseen taas mun omien jalkojen vuoksi. "Sähän lähet juokseen vasta kun kolmannen kerran sulle huutaa!" Aino lausui taas totuuksia, hemmetin moinen hiippailija olen. Kun ite juoksin, juoksi koirakin ja käännökset meni sutjakasti.

Ja kun Roosa pääsee suoraan putkeen niin sehän juoksee! Putken jälkeen käännettiin meinaan tiukasti takasinpäin hypylle, ja siitä matka jatkui taas toiseen suuntaan viimeiselle hypylle. Kunnolla sai korottaa ääntä ja rahisuttaa ärrää, että RROOO tajusi hiljentää ja kääntyä pienemmällä mutkalla. Hienosti se taas teki, kun vaati tekemään.

Ja Röhveli teki aivan mahtavia keppihakuja ja A:n kontakteja! Onko tää fiilis kisakuumetta ja sertinnälkää?