Tampere KV - kunnon härdelliä, kunnon seuralla !

Keskikokoinen Villakoira Soltar's Hardwood Stomp "Nemo"
© Heidi Talvitie
Lauantaista pöydällä asettelua

No nyt tämä blogger toimii samaan aikaan kuin mun kirjoitusmotivaatio!
Tampere KV oli siis jo lähes viikko sitten, mutta teksti on viipynyt ilmentyneen laiskuuden takia. Huomenna suunnaksi pitäisi ottaa Rauma ja oli pakko ottaa itseään niskasta, etteivät päivitykset vallan lähde lapasesta.

© Miira Ikonen

Alun koirapaniikin jälkeen sain lauantaillekkin hommattua normikisaan koiran, nimittäin sain Saana Simolalta lainaan keskikokoisen villakoira uroksen Nemon. Aluksi tuntui vähän hirvittävältä idealta hyppelehtiä kehään villakoiran kanssa, mutta turhaan huolehdin. Tuomarina lauantailla oli Anna Mäkinen, ja tosiaan myös PM-kisa oli samaisena päivänä.
Näyttelypaikalle saapuminen tapahtui mautolla ja aikaa jäi ihan hyvin koiran paikalleen asettamiseen ja Nemon testailuun. Vielä kerran kiitokset Saanalle ihanan herran lainaamisesta! Alun hermoiluni villakoiran hihnan paikan kanssa osoittautui turhaksi, ei se leuan alta vaihtaminen ollutkaan niin hankalaa.
Kehässä meidät jaettiin sitten ryhmiin alkutsekkauksen jälkeen, olinkohan toisessa vai ensimmäisessä ryhmässä. Kehän laidalla Nemo otti kaiken ainakin irti ja rauhoitteluun sai oikein keskittyä. Pöydällä jäi meno kuitenkin vähän ryhdittömäksi, sitä Annakin sanoi palautteessa. Liikkeet, edestakaisin ja kolmio, sekä vapaa seisotus menivät kuitenkin nappiin! Jatkoon ei ryhmästämme päässeet, mutta kehästä jäi hyvä fiilis, sehän se pääasia on (: Ja oon ylpeä itsestänikin kun uskaltauduin villakoiran kanssa kehään! Tästä se lähtee, pääsen eroon mun terrierikaavoista :D

PM-kisa Roosan kanssa
© Linda Holopainen

PM-kisaan otinkin sitten tutun, pienen ja punaisen pärryyttimen, joka raukka parka joutui mautossa matkustamaan näyttelypaikalle.
Kehässä Roosalla oli harvinaisen pirteä fiilis, ehkä siinä näkyi hetken kehätaukokin. Häntä jaksoi viuhtoa pidempiäkin aikoja ja jalkoja töpöteltiin oikein nätisti.
Yksilöarvostelussa pöydällä R jäätyi aivan täysin. Neiti alkoi täristä, minkä takia myös pöytä tärisi, eikä se oikeastaan edes omasta nojaamisestani helpottunut. Luultavasti Roosa otti nokkiinsa liiallisesta kaulasta otosta, mulla oli taas Wilma ja Iines vaihde päällä. Tilanteen huomioon ottaen pöytä meni kohtuullisesti, ja koira oli aivan eri tapaus kun jalkojen alla oli taas tukeva maa. "Mamma eihän siinä ollut äsken mitään, jeejee mennään", koko koira tuntui juhlistavan. Hupaisa eläin tuo :D Yksilöarvostelussa tehtiin kolmio ja edestakaisin + vapaa seisotus. Jollakin kolmion sivulla tuntui itselläni vähän tökkivän ja heiluvan. Jatkoon pääseviä odotellessa Anna päätyi vähän kiertelmään ympäriinsä ja teetti vielä yhdet edestakaisin liikkeet. Päästiin kuitenkin viiden parhaan joukkoon ja lopulliseksi sijoitukseksi tuli PM4! Mahtava fiilis ja onnea myös huimasti muille, etenkin Annille, kuka pokkasi koko jutun (:


Lauantaille tuli myös muuta actionia, kun Roosaa testaili monikin handleri siinä kehän laidalla. Eipä ole naisella paljoa väliä kuka löytyy hihnan päästä, kunhan sillä on ruokaa! Lisäksi Jenny kävi kysäisemässä kiinnostaisko mua tulla auttelemaan Timonan kasvattajaryhmään. Mun innostus oli muutenkin niin korkeella, että sain oikein kunnon hihkutuskohtauksen siinä suostuessani, mutta onneksi vanhenin taas oman ikäisteni tasolle muutamaa minuuttia myöhemmin hampurilaisten ääressä. Sitä fiilistä kun sai juosta Tampereen isoon kehään niin kovaa kun töppösistä lähti, hieno lk. collie hihnan päässä on hankala sanoin kuvailla. Mutta älyttömän hienoa se oli! Kiitos team Timonan ja Jenny kun pääsin kokemaan tuon (:

© Linda Holopainen

Sunnuntaina sitten terrieripäivä ja sain äidiltä kyydin niin ei tarvinnyt mautolla painella paikalle. Terrieripäivä tarkoittaa monia tuttuja, mutta junnuissa hihnan päässä ei kuitenkaan ollut terrieriä vaan mäyräkoira, nimittäin Stina Selenin omistama lyhytkarvainen kääpiömäyräkoira Karswell African Sophistication "Tempi", jonka junnulainasta olin Stinan kanssa höpötellyt ensimmäisen kerran jo Jyväskylässä. Nyt voihdoin sopiva näyttely osui kohdille ja pääsin neidillä kisaamaan. Alkututustumisen ja pikkupoikien ihmettelemisen jälkeen päästiin kuitenkin hienosti alkuun ja ihastuin neitiin ikihyviksi! Junnuja tuomaroi Elisabeth Gonzales Gibraltarilta.

© Hilde Fredriksson

Tempin kanssa oltiin heti ensimmäisessä ryhmässä. Välillä seisotuksissa katseltiin vähän taakse, mutta tykkäsin kyllä kovasti miten me kehässä oltiin. Pöydällä meni nappiin ja edestakasin liikkeessäkään ei ollut mitään ihmeellistä. Liikkeen jälkeen tuomari tuli kuitenkin pyörimään ja tunsin taas itseni ankaksi siinä vaappuessani. Koskaan en muista, että kun on noin varma koira kuin Tempi, niin voisi ne polvetkin nostaa maasta. Yksilöarvostelun jälkeen piti vielä antaa kunnon liike koirasta palatessa takaisin, ja kyllä Tempi aikas vauhtia paineili noin lyhyjalkaiseksi tapaukseksi (:
Pääsimme Tempin kanssa ryhmästämme jatkoon, eli 17 parhaan handlerin joukkoon. Jatkoon päässeiden kesken parin ympärimenon jälkeen vaihdatettiin koiria, ja sain samojedinkoira Candyn. Namini olivt vähän turhan tylsää kauraa kaverille, mutta onneksi saimme nakkia hommattua, ja seisominen sujui ajoittain mukavastikkin. Vähän Candy oli Janeten perään, mutta kyllä hommasta selvittiin suht kunnialla. Jälkikäteen kuulin etten edestakas liikkeen jälkeen tarkistanut Candyn jalkoja, ja ne olivat kai vähän vinksinvonksin. Muistetaan taas ensi kerralla (: Kun saatiin omat koirat takaisin napattiin sijoitettavat viisi. Meidän matkamme tyssäsi tähän, mutta jälkikäteen saatu palaute oli positiivista, joten ei yhtään harmita. Ja fiilishän se yhä on tärkeä, ja Tempin kanssa jäi hyvä fiilis!

Ja loppuun vielä perinteiset onnittelut ja muut kiitokset :D Kiitokset tosiaan kaikille seurasta ja huimasti onnea pärjänneille, etenkin siis Annille, Junille ja Miitalle! Ootte aivan mahtavia! Ja tietysti myös blogissa vilahdellut bläkkäri norfolkki Mauri ansaitsee onnittelut varasertistä ja varacacibista, joista cacibi tulee vahvistumaan ihka oikeaksi cacibiksi! Jes!

Aivan!! Melkein meinasi unohtua.. Saanahan tosiaan kisasi Roosalla hienosti sunnuntaina SM-osakilpailussa. Tytöllä ei kuulemma ollut pöydän kanssa mitään ongelmia ja parivaljakon tie vei aina jatkoon asti (: